Joulu on jo ovela..

Taannoin saatiin taasen hieman lunta, ettei aivan synkissä oloissa tarvinnut pyöräillä töihin ja takaisin. Fillari nousi hangesta (fenixin tavoin), ainoana uutena syndroomana (Cresentin oireyhtymä) on etulokasuojan ja haarukan välinen tila, johon loskakuonaguanolumi ahtautuu. Tästä seuraavan tukoksen johdosta pyörän mukana nouseva lumi leviää tasaisesti lahkeilleni huomattavaksi lumimassaksi.. Ongelmasta on taas vaihteeksi päästy, kun sateet on plussa kelillä sulattaneet kaiken. Kuvassa lumi on osin jo pudonnut sekä sulanut ja luonnollisesti imeytynyt kalsarieni lahkeisiin.

Työelämässä haetaan seinien rapsuttamiseen kärsivällisyyttä ja sitähän löytyy kuin ADHD-lasten eskarista.. On hienoa kun tulee joululoma,, loma.. no ainakin pari pitkää viikonloppua. Haaveissa ja tavoitteissakin on saada kaikki kirjalliset työt valmiiksi ennen vapaita niin vapaat tuntuukin vapaalta.
Kotonakin tapahtuu, eikä vain usvaisen elämöinnin vuoksi vaan Tuulinen on viheriöittänyt asunnon värimallein.. Onneksi työn on suunniteltu valmistuvan jouluksi niin voidaan jouluna nauttia vastavärin voimasta ja punastellaan kaikki paikat!?

Päivän taidekuvana: "Usvainen iho, kun nuoriso ryppyilee".

Porvoon talvi - oli ja meni

Kyllä tuntuu, kun puolimetriä lunta pätkähtää kaupunkiin aivan yllättäen. Hetken kauneutta kesti alle viikon kun vesisateet alkoi.

Mutta piti nauttia, koska nämä etelän talvet voi olla kovin kertaluonteisia.
Työmatkakin kesti kaksi kertaa kauemmin kuin normaalisti.. eikä vain hankalan liikkumisen vuoksi vaan kun piti kuvata niin ahkerasti kaikkea. Ja työntää vanhassa kaupungissa kymmenkunta autoakin liikkeelle. Nyt onkin uusi aistiyhteys syntynyt sen rinnalle, että tervan ja kyllästeaineen yhdistelmä hitusen laholle lemahtavasta puuaineksesta tulee mieleen lintsin vuoristomäki. NIMITTÄIN pitkään liutetun ja kitkerälle palavalla metallille haiseva kytkin tuo elävästi mieleen porvoon raatihuoneen aukion.. Harmi. Olis voinut olla jokin mukavampikin tuoksuyhteys!
Mutta kaiken sen ahertamisen ja ajanvietteen eduksi voi katsoa sen, että joku muu oli uinut ensin tien työmaakoppiin hankien keskeltä.

Toisinaan pyörällä liikkuminen on hankalaa..

Jätin hiljalleen loskautuvan etelän kaupungin ja perheen oman onnen nojaan ja vietin pari iltaa Porin poliisilaitoksella.. ruokalassa! Kiitos Kaurian Eikan, joka -66 on menny tekemään seinämaalauksen alkydeilla lateksin päälle, sillä seurauksilla, että kova maali on krakeloitunut ja sulattanut muovista pohjaa. Seuraavana aamuna näin Porin loistoristeily-ylpeyden "Puuvillan".

Kaupungin duunari

Jälleen tapahtuu paljon pienessä ajassa.
Tytteli on elänyt jo noin 0,2 prosenttia elämästään! Perustuu arvioon, jonka mukaan kesk.määr. elinikä Euroopan Unionissa elävälle naiselle on n. 82,5 vuotta. Tiedä sitten.. Minun osuudestani onkin jo keskiarvojen mukaan n. 44 %! Aikamoista.. liki puolivälissä ollaan! Noh, ei pidä huolestua vaan nauttia matkasta :)

Sitten nimiasioihin.
Ei ole helppoa kehittää nimeä ihmiselle, joka ei juuri ilmaise mielipidettä vaihtoehdoista.
Nykyisten sääntöjen mukaisesti on tyydyttävä kolmeen nimeen, joten ei voitu ottaa vaihtoehdoksi edes silmänkääntäjä Kuikka-Koposen tyttären kaimanimeä: "Ida Riia Lucia Hilda Hulda Levantina Amanda Olivia Ceela Cencerdia Jemna Jekleebet Kuikka-Koponen".
Ja tietenkin poikavaihtoehtonimihirvityskaimaksi olisi pitänyt lain salliessa valita Kontra-amiraali Thitzin (1825-1899), jonka koko nimi oli "Ernst Gustaf Fredrik Vilhelm Julius Caesar Aatos Porthos Aramis Romulus Remus Thitzin".
On tullut vanhemmilla näemmä rooman historia ja Dumas´n kolme muskettisoturia kahlattua..

Noh, yhtäkaikki. Usva Onerva. Voi olla, että saadaan vielä jatkettakin nimiasioihin, hieman harkinnassa on,, mutta maistellaan kuinka neidin käy.

Mutta onhan otsikkokin selitettävä!
Cityworker vai shittyworker. Kaupungin palkkalistoilla on viihdyttävä, jotta vanhan kaupungin rakennukset edes joskus valmistuisi. On vaihteeksi kiva olla töissä duunarina, ilman kirjallisten töiden rasitteita,, mutta kyllä peukalot on silti pidettävä oikosessa, vaikka käsiä roikotetaankin, muuten hanskat putoaa.
On myönnettävä, että myös kaup.rak.vir. järj. määr.aik. töilläkin on takarajansa,, ilmeisesti. Mutta ei tässä näemmä valtiopäivien juhlavuoden kinkereihin valmiiksi ennätetä. On sekin surullista, että 199 vuotta on tiedetty milloin valtiopäivät tarkkaan ottaen on ollut, silti tänä päivänä myöhästytään deadlinesta! Eihän tuolloin 200 vuotta sitten edes Kiskosta saapunut talollinen "Elias Sipuli" myöhästynyt.. tai mistäs minä tiedän, oletan vain.
No, jos jonkinlainen putsblank-kunto saadaan niin hyvä niin, vaikkei tilat eduskuntoon ennätäkään.

Sit kuvia, niitähän täytyy aina tietty olla.. Noh, pistän ku ennätän saamaan taas jonkin kivan satsin kasaan nimityksestä, kun olen tiedustellut kaikilta asianomaisilta suostumuksen nettilevitykseen, elokuvahenkisesti. Mutta mennään nyt tällä, joka jäi uupumaan edellisestä kuvajuoksutuksesta:
Kysyin Usvalta ja hänestä on ihan ok, että verkossa on hänestä kuva, jonka myötä on mahdollisuuksia edetä uralla.. Eiköhän mieskuoro Huutajatkin joskus saa aikaan sekaporukan?

Hokusai, Waltari ja myö

Ok, myönnetään! Aika vierii ja niin mekin!
Blogisivuillani majailee luonnospino, josta jokainen tekstipätkä odottaa jotakin. Jotkut pätkistä odottaa paljonkin. Yhtä kaikki, jälleen eteenpäin.

Kävimme Helsingissä, Ateneumissa. Tuulinen, mä ja tirppana.
Ihmeteltiin 1800-luvun puupiirrosten voimaa ja pieteettisyyttä. Lapsonen nukkui autuaasti ohi koko tilaisuuden, mutta koki "onnekseen" kuitenkin ensi kosketuksen suomalaisesta taiteesta, Gallen-Kallelan kalevalasta, Rissasesta ja Simbergistä.. Tätä kulttuurikokemusta seurasikin sitten suurisuuntainen haukottelua.

Mutta Hokusai ja Hiroshige oli kokemus. Suosittelen. Kaikkien kannattaa kokea mitä on olla "matkalla Edoon".
Oli hienoa ja valaisevaa huomata, että "suuri aalto" on osa isoa kokonaisuutta, jossa kuvataan näkymiä Fuji-vuorelle. Jotenkin kys. teoksen merkitys pieneni, mutta vastaavasti Hokusain arvostus pompsahti entistä reilummin ylöspäin. Ja mitä suomalaisiin taiteilijoihin tulee, onhan Gallen-Kallelakin kopioinut näitä nousevan auringon maan veistomestareita.

Lisäksi tarjolla oli risti-istunnassa kirsikkapuupainolaattoja värjäävä ammattilainen, joka teki vastaavia vedoksia livenä. On hieno ajatus, että aina voi pyrkiä parempaan.. tai kenties aina TULEE pyrkiä parempaan, ja kehittyä, miten ikinä sitä oikein kynnen alusensa sitten saakin likaisiksi.

Tästä keskustelimme erään muurarimestarin kanssa, jonka oppipoikana sain viettää muutamat viikot. Hän ei periaatteesta osta tiilileikkuria, koska haluaa kehittyä vasaran käytössä.. Hieno ajatus jota olen ajatellut seurata. ..Ja sitä paitsi, kollegallani on tiilileikkuri jota voi tiukan paikan tullen lainata, Joensuussa. Eli keskityn muurarin vasaraan!

Ateneumiin on myös kerätty Mika Waltarin taiteilijaystävien töitä. Niistä ei meille irronnut mitään mieletöntä avautumista, joten pidättäydytään vastaisuudessakin itse Waltarissa ja hänen kirjallisissa tuotoksissaan.

Lapsellista

Paljon on ihmeitä maailmassa.
Sekoitan kestovaipat ja kertakäyttöiset. Mielestäni kertakäyttö vaippaa voisi sanoa kestovaipaksi, koska se ei ikinä maadu kaatopaikalla.. Se vaan KESTÄÄ.
Kombinaatioelämä keston ja kertakäyttöisten välillä on kohtuullista.
Muutenkin on paljon uusia kokemuksia. Kaikkien paitojen olkapäät alkaa olla valkoisena kuivuneesta kaseiinista ja puklauksia saa huuhdella yllättävistäkin paikoista, mm. lahkeistani. Päälleni on myös pissattu muutamia kertoja. Tässäkö kiitos kaikesta?

Neiti on iloinen, nukkuu, seurustelee syö ja poistaa elimistöstä ylimääräiseksi jääneen materiaalin. Siitä se lähtee.

Nimen suhteen koetaan melkoista maistelua. Vaihtoehtoja on runsaasti ja edes arrak.fi:n anagrammikone ei auttanut asiaa. Eli ehdotuksia otetaan vastaan, antaa palaa.

Miksi ihmeessä biltemassa myytävien pohjoismaiden talon seinään laitettavien lippujen suhteen on hintaeroja? Suomenlippu on euron muita halvempi! Vastaavasti veneeseen tarkoitettu Ruotsin lippu on euron muita halvempi.. Miksi?
Ostaako suomalaiset niin paljon talonkylkilippuja, että niiden hinnat on halvempia. Ja vastaavasti swedut veneisiinsä?

kolmin aina kaunihimpi

Tähän on tultu, kotiin.
Meitä on runsaasti ja elämä muuttuilee.
Suuret kiitokset kaikille, osaa ottaneille ja hengessä eläneille!
Ei oikein synny sanottavaa tähän hätään.. Puhukoot kuvat taas puolestaan.. Joskin klassikko "huuto" puuttuu vielä tästä setistä. Niinä hetkinä ei oikein ole ollut asennetta ja päätä tarttua kameraan. Mutta onhan tässä aikaa!

hämärää - -

syksyinen tunnelma.
Työmaa jäi taakse ja siirsin kellon kotoaikaan, odottellaan milloin tässä pitäisi matkata sairaalamaailmaan ja lisätä 50 % ruokakuntaan.


Televisiottomana on Peking - olympicsit jääneet hieman harmaalle alueelle, mutta kyllä pääasiat on tullut sieltäkin hyvin selväksi. Eli informaatio siirtyy ilman suurta urheilujuhlan tuntuakin. Kenties mahtavimman kokemuksemme saimme kun odoteltiin jännityksellä radiosta alkavaksi "kolmen metrin ponnahduslaudan karsintaa".
Ounasteltiin, että Aasiassa on jonkinlaisena rituaalisena tapana veistää ponnahduslaudat vastikään kaadetuista hongista.. Puhakka oli viidenneksi paras karsija. Hän valmistui viime vuonna kauppatieteiden kandiksi jenkeissä.
Jos joka arvokisoissa joutuu karsimaan, niin ei sitten välähtänyt koskaan mielessä alkaa metsuriksi?

Jos ulkomailla niin kyllä täällä meidänkin suunnalla tapahtuu.
Joku loviisalainen teki ilmoituksen karhusta, oli kuulemma noussut tunnelissa takajaloilleen nähtyään "uhrinsa". Poliisitutkimuksen myötä selvisi todennäköisimmäksi karhuksi venytellyt urheilija, jolla oli suuret kuulokkeet korvillaan.. huh. Ei ole helppoa ja rauhallista sauvakävellä. "Sauvakävely vaatii pokkaa." Sanottiin Ylen "Hyvät matkakumppanit" -kausivideossa. Se on jo vanha, mutta iätön klassikko. Ylelle suuren hatun nosto samaisen matkakumppanien osuuksista:

"Katso enemmän unia kuin televisiota.

Katso televisiota vain silloin, kun se ei pidä sinua tyhmänä. Tyhmyys tekee tyhmäksi ja uusia aivoja on vaikea saada. Vaihda kanavaa. Sulje televisio.

Mene ulos."

Sekalaista

Uusien patjojen hankinta on hankalaa. Mietittiin, että josko tekisi kipsivalun itsestään, täysikokoisen hahmon. Sijoittaisi makoilemaan sänkytestiksi patjaliikkeeseen ja parin päivän päästä kävisi katsomassa onko valulta selkäranka katkennut => epäsopiva patja..?

Töissä tapahtuu taas. Työparini putosi tiskatessaan järveen, alkoholilla oli osuutta asiaan. Laastia siirtyy seinälle vaihtelevalla tahdilla. Työmaavapaa-ajalla ollaan aloitettu (ja päätetty) ravustuskausi, ei saaliita vaikka kymmenisen mertaa onkin (lausutaan: "onkii") vedessä. Kaksi perättäisen vuoden rapurutto lannisti sekä ravun kasvattajan että ravut.

Lisäksi kävin katsomassa kansallismaisemia Päijät-Hämeessä. On hienoa ajatella, että yli 500 vuotta sitten kirkon rakentajat ovat istuneet kattotuolilla ja ihmetelleet maisemia.. (kai sellaiseen on ollut silloinkin aikaa?) 21 metriin kohoava nostin jäi vielä kauas kirkon harjakorkeudesta, mutta kyllä siinäkin jo tunnelmaan pääsee.. Tuolloin 1500-luvulla ei kylläkään ollut vielä Engelin rustaamaa kellotornia kauniin maiseman tukkeena,, mutta menneehän tuo tuollaisenakin.

Hapotettiin vanhoja kalkkeja saadaksemme tietoon hiekan raekäyrän ja muuta sellaista tsiipadaapaa. Mikäli laastissa on kalkkia kuohuu se kemiallisen reaktion vuoksi. Näin meidän tapauksessakin kävi.. Kalkkia oli yllättävän paljon, ei pysynyt kuohut purkissa.

Ensin vesi sitten happo, ettei tule käteen rakko TAI VAIHTOEHTOISESTI:
ensin happo sitten vesi, kyllä lähtee orvaskesi.

Radiosta kuulin, että Mikko Kivinen on pärjännyt pituushyppykisoissa. Tuli kolmanneksi liki 7,5 metrin tuloksella! Otin asiasta selvää, hieman,, näin siis vaivaa sen suhteen.
Minusta Kivisen Mikko on isohko mies, MUTTA Kivinenpä laihdutti reilut kymmenen vuotta sitten näkkärin avulla 43 kiloa! Sit kuulemma tuli takasin painoa, mut viime vuonna taas putosi 23 kiloa puolessa vuodessa ja seuraavan puolen vuoden aika jotain 7 kiloa lisää, eli 30 kg vuodessa.. Ja onhan varmasti totta, että kun massan (vaikka suurenkin) saa liikkeelle, etenkin kovin kovaan vauhtiin, niin se jatkaa menoaa vielä kotvan (jopa ilmojen teitse vaikka tuulen vastuksen pinta-ala olisikin jonkin verran huomattavampi..). Jopa 7,5 metriä kun nopeutta vaan on tarpeeksi. Mietin myös, että olenko kateellinen moisesta suorituksesta, mutta ei, en ainakaan myönnä sitä! Jos mun pitää päästä vaikka 7 metrin rotkon yli niin en lähtisi yrittämään hyppäämällä, vaikka pystyisinkin venymään 7,5 metriseen loikkaan ja vaikka apuna olisi pari metrinen myötätuulipuhuri.
Eih, rakentaisin jonkinlaisen ylikulun. Neljä metrinen lankku on pitkä, kaksi sellaista on kaks kertaa pidempiä,, mutta toivottavasti rotkon yli ei ole kovasti kiirettä. Sitä paitsi, jos rotkon yli pitää päästä niin todennäköisesti mukana on muitakin kantamuksia, kuten reppu ja ei kai Kivinenkään reppu selässä 7,5 metristä hyppää..?

Porvoon mitalla..

Joskus mitta tulee täyteen. Ei Porvoon vaan työmaayhteisömitta. Aina ei vain jaksa puhua ulkomaata työparille, päivästä toiseen. Kommuunin koin tökkivän, kommunikoinnin. Havaitsin itsestäni selkeän merkin "ilkeydestäni" kun en listinyt huoneessani inissyttä hyttystä vaan päätin (hyttysen kannalta) ystävällisesti vain siirtää pienen verenimijän keittiön puolelle.. "siellä on ulkolaista verta tarjolla".

Työkaverini perhe on ollut vierailulla Suomessa, vaimo ja 1,5 v poika.
Tuon ikäisen lapsen kanssa tulee kohtuullisesti toimeen kaikilla kielillä. Hän ilmeisesti tajuaa, etten ota krokotiilin kyyneleitä ja vollotusta tosissaan vaan lopettaa kun rauhallisen terävästi suomeksi tuumaan "tekoitkua". Hän myös ymmärtää kivien pudottelun hienouden terassin lattian rakosiin. Toisinaan herään öisin klo 3-4 välillä kirkumiseen. Ei suurta muutosta siis sikäli; joutsenet lähti, Szymon tuli. Toisen poistumisella ja saapumisella ei ole asiayhteyttä.
Ihmettelen useinkin miksi nämä polskit pitävät lastaan sisällä, eikä päästä häntä ulkoilmaan, vaan hänen pitää jäädä sisälle itkemään kun joku poistuu tuvasta.. Kai sillä jotenkin opetetaan maailman karuja puolia ja pyritään välttämään raitisilmamyrkytys. Tiedä sitten.
Saa nähdä mihin sitä itse vielä ryhtyykään!

Työt edistyy hiljalleen, ristikkäisiä projekteja tuntuu pukkaavan myös, muutamia kirkkoja siellä täällä, joista pitäisi saada kirjoitetuksi raportinkaltaisia selostuksia. Varsinaisessa pääkohteessa rappausvaihe on alkanut. Seinät on bitumipaperoidut ja verkotettu, ikkunoiden ohjurilaudat on ilmeisesti halvalla hankitut satakunnan lennostosta, sellaisia propelleja jotka kääntyilee kaikkiin mahdollisiin suuntiin.. mutta ku halavalla sai?

Paljon tapahtuu. Tuuli tuplaantuu, muutto ja hiljalleen alkaa tavarat löytää nykyiset sijansa. Parvekekeinu, radiokanavat kaapelin kautta.. siinä tärkeimmät asennukset toistaiseksi. Ennen vanhaan muuttoprojektit jotenkin alkoi sillä, että uudessa kohteessa piti käydä läpi kaikki näkyvät tv-kanavat. Poissa ovat nuo ajat, ja hyvä niin.

Tavattiin Helsingissä kollegakaima perheineen, kyllä alle puolivuotias lapsi on pieni. Ja zztop-parta on.. pitkä :) Teemun mukaan lapsen tulon myötä parran (ja mopon) ajaminen jää taka-alalle. Saa nähdä!

Maailma on sana

..kirjailija Samuli Parosen mukaan.
Vai onko se yhdyssana?! Maa ilma.
Ostettiin mysliä. Liki vain myötätunnosta kun tuoteselosteen mukaan se sisältää mm. kuivaattua omenaa ja russinoita. Epäiltiin pienen osan tuotteen hinnasta menevän jonnekin lukihäiriöisten tukikeskukselle.. Ei tiedä vaik aikojen saatossa tulisi joku ropo omaankin taksuun.

Työt etenee. Hirsiä on tullut vedettyä.. siis vaihdettua. On olemassa eroa nopeasti ja hitaasti kasvaneen puun välillä, se on tullut huomattua. Olen myös ymmärtänyt eron lahonneen ja terveen puun välillä. Hakatessa terve puu kopisee. Lahonnut puu tussahtelee, pölisee ja pistää yskittämään (mikäli ei tajua käyttää hengityssuojainta). Bonuksena on tuhohyönteiset, kuten tupajumit ja kuolemankellot, jotka raksuttaa hirttä olomuodosta toiseen.

Tässä havainnollistavassa kuvasessa näkee kuinka erilaisia puiden vuosirenkaat oikein ovatkaan. Lisäraviteilla kasvavat puut toki kasvaa määrämittaan nopeasti (vasemmalla), mutta syykuvioiden väliin jää pehmyttä puuainesta huomattavasti enemmän kuin kituuttamalla kasvatetuilla tovereillaan.

Kotiinpaluu kävi taas jotenkin. Alkumatkalla puhdistin hitusen pyörän takahaarukkaa. Suoritin tämän toimenpiteen jättämällä reppuni auki, josta lennähti pitkät kalsarini takapyörän väliin. Tuuli sentään vain ajelee bensatankin korkki katolla, eikä levitä pitkiä kalsareitä ympäri kirkonkyliä.

Arkeen paluu, jotenkin.

Työt etenee hiljalleen. Toivoin tietysti, että palattuani matkalta homma olisi jo edennyt huomattavasti, muttei. Toki oli jotain tapahtunu, mut kyllä olisin toivonut kaikkien puukorjausten olleen jo för-bee, ohi. Töissä jatkuu meno siis edelleen purkamisella.

Aloitin innolla portaiden piikkauksen, jotta seinän lahonneet hirsiosat saisi näkyviin. Kaikkien ennakko-oletusten vastaisesti rappu olikin täyteen valettua betonia, ilman minkäänlaista välitilaa. Välitilasta odotin tietty löytäväni joitakin aarteita sotaa edeltäneiltä aijoilta, joten indianaJones-teeman viheltely loppui lyhyeen kun karu totuus paljastui. Lisäksi jouduin hieman pettymään itseeni kun havaitsin pari tuntia aiemmin pidetyltä ruokatauolta ottamani banaanin edelleen olleen taskussani ja puristuneen taskuni sisäpintoihin tasaiseksi mössöksi. Yritin tarjota sitä Vilmalle, mutta ilmeisesti koirat eivät syö banaania. Ei ainakaan tuollaiset jalosukuiset Norjan harmaat karhukoirat..? Muistelin haikeana Ozzyä, koiraa ranskassa, joka olisi pistellyt vaikka koko vuorikankaankin sisuksiinsa.
Toisaalta Tuuli joskus sanoi: "kissat eivät syö banaaneja, koska katit ajattelevat apinoiden parasta". Ehkä koiratkin ajattelevat.

Ennen lomaa tuli puolalaisen kollegani kanssa askarteltua maisemataidetta. Pitkällisen harkinnan ja luomisen tuskan tuloksena soudimme kannon kivelle (jonka omakätisesti kuorimme kaarnasta). Ei ole apurahattomalla taiteilijalla helppoa.

Mi lano

Mi lano on esperantohtavaa kieltä ja tarkoittaa minun villaa. Villa on taasen on kaupunki tai huvimaja. Milano sitä vastoin on kaupunki Italiassa.

Serkkutyttöni pääsi naimisiin, pulut oli syödä morsiammen korviksetkin päästä riisin heiton tiimellyksessä. Italialaiset hääjuhlat perustuvat pitkälti syömiseen, pitkälti pitkääkin pitemmällä kaavalla. Pastaa eri muodoissa, meren eläviä, strutsia, jäätelöä vodkalla.. Jotenkin vetää hiljaiseksi, eikä oikein tiedä mitä sanoisi. Sivuja ei tee mieli täyttää kaikilla mahdollisilla kuvilla, vaikka ne kertoisikin enemmän kuin tuhat sanaa. Yhtäkaikki Italia on hieno maa, täynnä historiaa ja luontoa. Jalkapallointoa, pizzaa, pastaa, skoottereita ja jäätelöä.
Tein kuvista jonkinlaisen koosteen.. Pääseen helpommalla ja säästää tuhat sanaa hetkeen, jolloin kuvia ei ole mahdollista jakaa.

Sammalta joesta

Uusi projekti, eikä aivan lähellä. Työmatkaa kertyy rattoisat 200 km luoteeseen. 1930-luvun rakennus, mätää puuta ja haurasta laastia.
Puolan lahja Suomen rakennusrestauroinnin taisteluun on palannut tantereelle, Artur. Taistelu ainaista rapistumista vastaan siis jatkuu.

Arturilla on t-paita, jossa lukee edessä "Tampere-Pori puolivälissä.." ja selässä "Legendaarinen baari Putajan Seo" :) Herättää kuulemma kysymyksiä Puolassa. (Ja varmaan yhtälailla Suomessakin?)
Hän suositteli minulle luettavaa, Kapuscinskin Imperiumia. On Waltarin Sinuhe kesken,, ei kannata ryhtyä sekoittamaan erinäisiä imperiumeja keskenään.

Tv:tön elämä jatkuu, niin kotona kuin työmaan majoituksessakin, tekojärven rannalla.
Suosittelen sitä edelleen kaikille, kuten kummitustätinikin!
Minulle soitti viikolla PlusTv:n tarjoaja, joka ei millään ollut uskonut, etten omista digiboxia tai digitv:tä. Eikä lopultakaan tainnut uskoa vaan luulen hänen jäävään mielikuvaan, kuin olisin vain halunnut eroon hänestä. Se EI pidä paikkaansa!


Työmaalla majataan siis mökkimajoituksessa, patoamalla tehdyn tekojärven rannalla. Olen opettanut, että Suomessa on periaate "Everyday is a Saunaday"..
Suomessa saunattomat päivät on menetettyjä päiviä. Saa nähdä hankkiiko Artur kausikortin Puolan yleisiin saunoihin, palattuaan kotimaahansa vieroitusoireiden kanssa. Erikoinen kuvako? Vai kuvakulma? Ponnari vai.. laituri taivaalla?

Muutamien koettujen viikkojen perusteella voi sanoa, että joutsenet on ihan hienoja eläimiä, niiden lentoon lähtö järveltä ja sinne paluu on uljasta nähtävää. MUTTA se take-off ja landing -huomioääni klo 3.27-4.45 on hitusen häiritsevää.. Katkaisee unen. Kenties tähän asiaan vielä palataan tällä sivustolla.. Eikä siinä mielessä, että olisi nautittu grillattua vesilintua, TOIVOTTAVASTI.

Omistajan mukaan järvessä ei ole kalaa ja muutamia vuosia sitten rapujen kasvatuskin loppui pariin peräkkäiseen rapuruttoon. Mutta me emme lannistuneet vieheen viskomiseen ja tuloksena oli "szczupak"! Reilu 40 cm, kyllä siitä kaksi heppua sai iltapalan.

un-tv-life

Epäteeveellistä työttömän arkea Porvoossa.

Digiajan myötä tuhannet on kuulemma irtisanoneet tv-luvan. Tiedä sitten kuinka monet näistä ei katso tellua,, mut ei digiboxiton elämä mitään pahaa ole! Oikeestaan ei ollenkaan hassumpaa. On kaikenlaiselle aikaa.. Josta ei nyt juuri tule mitään mieleen.
Zuman pelailua ja surffailua netissä? Pakko myöntää, että aika runsaasti.
FreakingNews-nettisivuston ihmettelyä.

Mut olen alkanut kahlaamaan läpi Wäinö Keinäsen rakennusoopin tietokirjaa, ammattikouluja sekä itseopiskelua varten. (Suoritan näemmä tuota jälkimmäistä) Onhan tuo jo hyllyssä saanut maatakin aika kauan, saarekkeessa: "Lukemattomia lukemattomia kirjoja."

W. Keinänen (arkkitehti, joka piirrusteli 20-luvun lopulla Hml:n oikeustalon) on ollut joissakin asioissa hyvin seikkaperäinen kirjoittaja. Vaivautuu kertomaan mm. kuinka 3/4 tiili tehdään -> Lyödään tiilen toisesta päästä 1/4 osa tiilestä pois. Hän myös kertoo, että 1/2 tiili tehdään siten, että siitä lyödään puolet pois, keskeltä. Puhdasta matematiikkaa.
Toisia asioita saakin sitten wikipedittää. Olen tutustunut mm.välikattojen vuolien, vuoliaisten eli juoniaisten, vertilöin, vierrethirsien eli niskasten rakenteisiin. Rakkaalla lapsella monta nimeä..? Se on kattoa/lattiaa tms. kannattava vaakasuora tukipuu eli vasa. Noin, siinä rakennusosuuden sivistävä osuus.. Saa korjata, jos meni aivan metsään!

Upea lauantai-ilma tarjolla. Kevään tuntua. Aurinkoista, liki pilvetön taivas ja 7-8 astetta. Lähdetään K-rautaan, on makkaraa tarjolla. Tänään Borgåån poliisin huutokauppa, josko luovuttaisivat jonkin fillarinraadon sopuhintaan..

2008

Hui, yli puoli vuotta vierinyt edellisestä tekstistä!

Mutta jospa se taas tästä, hiljalleen.
Jos sama kehityskaava jatkuu niin tänä vuonna saanen kirjoitettua noin kuusi tekstiä blogiin. Kohtuullista. Vuosittain kirjoitusteni määrä näyttää puolittuvan.
Katsotaan kuinka käy.

Porvoon vanhassa kaupungissa on rakennuksia ajalta jolloin vatupassia ei vielä tunnettu, osattu käyttää vai ei vaan haluttu olla niin pikkutarkkoja? Tai sitten on vain uskottu, että käsityön jälki ja sympaattinen ulkoasu nousee vielä huikeaan kukoistukseen ja silloin kiitellään. Eli .. hmm.. jatketaan odottelua, kait käsityötä vielä joskus aletaan arvostamaan.