helmen viimeinen viikko

Kassu piipahti kylää alkukuusta, hyppyytti kummitustyttöään ja itseäänkin, paikallisen laskettelurinteessä, luonnollisesti sinä päivänä kun satoi vettä! Onnekseen hän pääsee pohjoiseen hiihtolomalle testaamaan hieman pidempiä kuin näitä etelän "kaadu huipulla ja oletkin jo alhaalla"-mäkiä.

Kaikkea taas tapahtuu, Usvainen ei enää juo vauvauinnissa vettä kuten ensimmäisillä kerroilla, eteneminen on väistämätöntä,, niin vedessä kuin maalla. Työmaa venyy, vielä viikko lisäaikaa, TAAS. Tämä taitaa olla jo viides "vielä viikko". Siis helmikuu loppuu.
Ollaan hieman Tuun kanssa mietitty latinalaisia lausahduksia, joilla voisi ilahduttaa raatihuoneen juhlallisia avajaispäiviä. Seuraavat ovat mm. hyväksi havaittuja vaihtoehtoja:

"De multis grandis acervus arit"
Monesta aineksista syntyy iso kasa

"Hoc amphitheatrum spectabile non est"
Eipä ole kummoinen amfiteatteri

Recedite, plebes! Gero rem imperialem!
Astukaa syrjään "rahvaat"! Olen keisarin asialla.

Voi,, on lukuisia loistavia vaihtoehtoja! Nyt harkiten valitsemaan mitä vieraskirjaan todella haluaakaan rustata!

Raatiksella (rakkaalla työmaalla monta nimeä) on paloviranomaisten pyynnöstä jouduttu lisäämään lasillisiin oviin lisälasit. Turvallisuus seikka. Paine ei tulipalon tai räjähdyksen voimasta pääse etenemään.. jep. Saranat on 1700-luvulta,, niille ei tartte tehdä mitään. Tuolloin osattiin tehdä joitakin asioita pitkällä tähtäimellä. Raatihuone ei ole palanut koskaan. Ja valtion/kaupungin rakennuksena se on lienee aina ollut vakuutettuna, joten kiinnostaisi tietää kuinka suuri on vakuutusyhtiöltä saatu bonus, kun suurempia onnettomuuksia ei ole sattunut 250 vuoteen. Toisin kuin kirkko, jonka katon palaminen on likimain traditio!

Hui, helmikuukin loppuu

Aika on jälleen kulkenut siivilällä.

On ehtinyt kaikenlaista, paitsi blogin pariin. Referoidakseni asioita jotenkin, rasittamatta kuitenkaan liiaksi hänen, joka tätä lukee, mieltä, ajattelin listata asiat kepeästä yhteen nippuun:
Joulu: Oli, vauhdikas, ei liian rönsyilevä tai yhtään takakireä. Sopivan asiallisen lahjaisa.
Uusivuosi: Valoisa, kuplahtava, räiskyvän helmeilevä, mutta silti sisäisen rauhaisa.
Tammikuu. Jaa-a,, tämä taasen on huomattavan pitkä periodi, kun ei enää voikaan ajatella vain yhtä päivää tai viikonloppua, joten se synnyttää suurehkomman haasteen.
No,, mistäs alkaisi.

Vauvauintia. Se nyt ainakin on muuttanut kaikenlaisen käsityksen lauantaiaamun rauhallisesta rutiinista, mutta se on sen arvoista. En viitsi edes vaivautua ajattelemaan kuinka kamalaa voisi olla, jos Usvainen ei olisi innostunut vedestä.. Huh hui! Melkein vahingossa jo ajattelin asiaa!

Jaa.. on varmaankin se aika jälleen, kun on viisainta vain kerätä nippu kuvia peräkkäin, koska ne kuitenkin kertoo enemmän kuin monet lauseet--
Lähden kuuntelemaan töihin Waltarin Mikael Hakimia. Tosiaan, työmaani jatkuu edelleen, vaikka sen piti loppua tammikuun puoliväliin. Ei valmistunut, joten nykyään töitä sitten tehdään n.12h päivässä,, viikonloppuisin ei tartte ihan niin pitkään kuitenkaan olla.. hyvä niin, sillä nytkin Hakimin seikkailut loppuu ennen projektin päättymistä.. yllättävän nopeasti on 36 cd:tä kuunneltu. Joo, palaan kuvineni tuonnempana, nyt kutsuu työt!