Äkkiä, ennen vuoden loppua..!

Noin, 2013 on lähellä päätöstä ja sain ajatuksen elvyttää tämän blogisivuni.

On lähdettävä perusaatoksista ja palattava siihen, ettei mitään aatoksia ole kotvaan ehtinyt syntyä. Taannoin kirjoitin siitä, etten enää kirjoita mitään aivoituksiani ylös.. sittemmin koin jonkinlaisen työuupumuksen (työhönottotarkastuksen avulla, niukoin pistein 46/45) ja yritin kokea herätyksen.

Kirjoitin pomolleni (jonka kanssa en juuri ennätä yleisesti keskustelemaan) lausunnon nykytilasta ja työmaailman ankeudesta. Tämän seurauksena työmääräni kyseisessä firmassa on ainakin puolittunut, iso osa on toki henk.kohtaisella näkemyksellä sanoa toisinaan "ei pysty/ehdi".

Nyt yömyöhään "heräsin" googlettamaan kaksi sanaa: "luovuuden loppu".
Mielenkiintoinen lähtökohta, jonka yleinen jatke tuntui olevan "globaalisuus/-nen".. Masentaa.

Ilkka Luoma kirjoittaa blogissaan:

"Nuori oppilaitoksista valmistuva ikäpolvi katsoo uteliaan ihmeissään jatkuvan kasvuntavoittelun luonnon riistoa, energian tuhlausta ja elon ympäristömme vahingoittamista isiensä loputtomassa kasvunhokemassa ja -rykimässä. Olisiko aika hidastaa ja oivallustaa oravanpyöräämme taiteen, luovuuden ja innovoinnin osalta kekseliäisyyteen? Voisimme valmistautua tekemään ratkaisevia päätöksiä, kuinka sovitamme kulutuksemme vastaamaan maapallon luonnollista tuotantokykyä ja sen riittävyyttä kaikille tasaisemmin."

Tähänkö sitä alitajunnassaan sitten kuitenkin pyrkii..?
Työtä vähemmän (siksi tuli perustettua osuuskunta, joka on kylläkin vain lisännyt työpaineita jossakin suhteessa, mutta kenties kaventanut työsektoria..), omavaraisuusnäkemystä ja aikaa omalle päälle.

Kotonani pyörii kaksikko, jota seuraamalla saisi loistavan avauksen luovuuteen. Kun antaa alle kouluikäiselle kaksikolle riittävän mielenkiintoisen lähtökohdan niin saa pidätellä henkeään seuratessa mitä tuleman pitää. Toisinaan.. Sitten on taas aikoja, jolloin antaessaan jotain mielenkiintoista saa pidätellä henkeään milloin se "mielenkiintoinen juttu" on jaettu kahteen osaan tai muuten vain liimauksen tarpeessa..
Hmm.. tästä pitänee jatkaa. Nyt on uniaika. Keskityn näkemään jotain luovaa,, suunnitelmia oman alan kehittämiseksi on paljon,, odotan vain sitä, että pääsen toteuttamaan itseäni lapsen tavoin, kokeilemalla.