Taannoin saatiin taasen hieman lunta, ettei aivan synkissä oloissa tarvinnut pyöräillä töihin ja takaisin. Fillari nousi hangesta (fenixin tavoin), ainoana uutena syndroomana (Cresentin oireyhtymä) on etulokasuojan ja haarukan välinen tila, johon loskakuonaguanolumi ahtautuu. Tästä seuraavan tukoksen johdosta pyörän mukana nouseva lumi leviää tasaisesti lahkeilleni huomattavaksi lumimassaksi.. Ongelmasta on taas vaihteeksi päästy, kun sateet on plussa kelillä sulattaneet kaiken. Kuvassa lumi on osin jo pudonnut sekä sulanut ja luonnollisesti imeytynyt kalsarieni lahkeisiin.
Työelämässä haetaan seinien rapsuttamiseen kärsivällisyyttä ja sitähän löytyy kuin ADHD-lasten eskarista.. On hienoa kun tulee joululoma,, loma.. no ainakin pari pitkää viikonloppua. Haaveissa ja tavoitteissakin on saada kaikki kirjalliset työt valmiiksi ennen vapaita niin vapaat tuntuukin vapaalta.
Kotonakin tapahtuu, eikä vain usvaisen elämöinnin vuoksi vaan Tuulinen on viheriöittänyt asunnon värimallein.. Onneksi työn on suunniteltu valmistuvan jouluksi niin voidaan jouluna nauttia vastavärin voimasta ja punastellaan kaikki paikat!?
Päivän taidekuvana: "Usvainen iho, kun nuoriso ryppyilee".
2 kommenttia:
Onkos Usva-neiti taas aivan kaarella kun on noin ryppyinen selkä? t.mamma
Kyllä vain! Tuntuu olevan likimain vakioasento :)
Lähetä kommentti