Joulu-pipariksi?

..noh, erilainen se joulu oli.
Lähtökohda oli vähintäänkin erikoiset: hevosfarmin hoitopesti, 5 pollea, kolme yötä ja päivää. Pari kipeää lapsosta.

Usvainen otti rennosti vieraalla sohvalla, parhaimmillaan hän kipusi 40,5 asteen kuumeeseen. Nyt sitten harjoitellaan taas vatsalaukun kasvattamista ja yritetään toipua terveiden kirjoihin. OnskuPonsku (kuten Usva tapaa sanoa) nuhailee ja korotti vain kerran päälle 38 asteen.. nyt puklailut koostuu maidosta ja rää´ästä ja äänen muodostus on pihinää. Kuumetta oli taas tänä aamuna tarjolla.. Tuulinen onnistui myös saamaan parhaan tuloksensa vähään aikaan, päälle 38:n. Mä olen se musta lammas, joka on pysynyt terveenä. Astmaatikkona ja hippofobistina selvisin yllättävän kohtuullisesti yhden ruokinnan taktiikalla ja lumitöillä (eli onneksi Tuuli pystyi kipeänäkin toimimaan!)

Eli joulukirkko jäi väliin. Pukki kävi, kaikkia lahjoja ei Uu saanut parissa päivässä avattua,, ei sikäli, että niitä olisi järjettömästi ollut, vaan kuntohuippu ei nyt ajoittunut tähän hetkeen..
Joulusapuskat ilmestyi paikalle, kiitos uutterien vanhuksieni, joiden kävi ilmeisen kovasti sääliksi niin lapsiamme kuin meitä aikuisiakin siellä korven keskellä. Eli isäni ja äitini saapui lukuisten kylmä/lämpölaukkujen kanssa paikalla. Isä intoutui verestämään reilun 40v:n takaisia kokemuksiaan ja puuhasi tallitöitä (kuten uutteran tontun aina pitääkin!) ja onhan isovanhemmista riemua pienten sairaiden ihmisten sylittelyyn!

Jeps, erilainen joulu.
Lahjat jäi ostamatta ja suunnitellut internet-korttimme on vieläkin puuhaa- ja postittamatta.. tuskin kulkeutuu tutuille ennen ensi vuotta!

Nyt hartaassa toiveessa on, että koko perhe saataisiin terveeksi ja elämä alkaisi taas pyöriä ilman hillitöntä käytettyjen nenäliinojen vuorta!

tunnustanko väriä

Hetken jo luulin/pelkäsin, että olen vihreä,, viherpipertäjä, minulle oli lyöty leima otsaan?
Sen läiskäytti tyttäreni, joka tarjoilee muoviastioilta mukamasruokaa minulle ja sain aina vihreät ruokailuvälineet, lautaset ja mukit. Lisäksi minua kutsuttiin toisinaan "hipsuksi", se on teletappihahmoista se vihreä möhömaha,, muumimaailman hepuista olen ollut Nuuskamuikkunen, jälleen vihreä dude. (Tässä vaiheessa puolisoni, joka pesi takanani hampaitaan ja luki olkani yli tähän asti kirjoitetun tekstin, taputti osaaottavasti selkääni..) On myönnettävä, että minulla on muutamat vihreät lempipaidat ja työhousuni toki on vihreät.. Mutta ei se silti minusta mitään Hulk- tai irlantilaista pyhää Patrickia-hahmoa tee, eihän!?
Ok, myös tilini on lokoisessa vihreälogoisessa tapiolassa.

Kun rummutamme purkkeja kynärumpukapuloilla saan AINA vihreäpäiset, en koskaan niitä purppuran värisiä! En ole (kovin) katkera, mutta.. kuitenkin,, yllättynyt tästä värillisyydestäni.
"Minkä mukin sinä otat"
"Otan keltaisen"
"Ei, ota sinä hipsu tämä vihreä"
-keskustelu oli minulle arkea.

Nyt koitti yllättävä muutos, sainkin sinisen lautasen ja pyynnön: "tule tiivitaavi syömään, tämä on sormiruokaa". Tiivitaavi on sinertävä teletappimöhömaha (jolla on käsilaukku). Jännityksellä odotan onko väriolemukseni aivan yleisesti muuttunut siniseen..

Kummitustätini ei saanut visiitillään ilmeisesti omaa värikoodiaan..? Hän jätti reseptikirjansa pohjoiseen, mutta onneksi muisti yhden lohipiirakkaohjeen (Kiitos, oli hyvää, ei jäänyt yhtään Ouluun postitettavaksi). Lisäksi Liinuli kunnostautui ahkeralla luennalla mm. Hra Hakkaraisen matkakertomuksista. Eli me vanhemmat lomailtiin :)

Joulu kolkuttelee hiljalleen, Porvoossa lunta riittää ja se on mahtavaa! On hienoa kun pääsee ulos tarpomaan hangissa. Kuvasarjassa on mm. Nuuskamuikkusen kauan kadoksissa ollut velipoika Rudolf "rosvo" Muikkunen

Frescoaatelmia ja uuneilua

Frescomaalauksia tiedetään tehdyn reilut tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ideana on se, että märkään laastiin maalataan juttuja, väri imeytyy laastiin ja värjää sen syvemmältä kuin pelkästään pinnasta, "märkää märälle"-tekniikkaa, herjaa jotkut. Jos maalataan kuivalle pinnalle kalkkimaalilla on kyseessä seccomaalausta. Oliko silloin joskus tiukkoja aikatauluja valmistumisen suhteen: "tämä on saatava jouluksi (tai juhannukseksi) valmiiksi!". Ei ollu, ei ollut silloin joulua tarjolla! Mutta kenties jotain muuta,, tyyliin Dionysoksen/Bacchuksen festarit tai nimpparit ..joten taiteilijareppana paniikissa maalasi märälle laastille kun ei ollut aikaa kuivumisen odottelulle? Varmasti oli jotain tällaista!? No se sitten osoittautui ihan ok aatokseksi, "hiemanhan se vaalenee, mut niin kalkkimaali aina.. Voipa väki sitten nuhjuta seiniä, eikä maali hilseile pinnasta", tuo artisti saattoi ajatella.. jotain neljä tuhatta vuotta sitten jossain kreikka-egypti-suunnilla,, tai kaksoisvirroilla? Minulla tulee kiire vielä joulukuussa, mutta joulun mentyä onkin taas aikaa leppoisasti kesään asti. Hetkelliset kiireet luo hetkittäin hektisyyksiä. Seuraavat kalkkimaalailut lienee Hesan suunnilla vuoden vaihduttua..

Noh, nyt tulisi saada uuni valmiiksi ja sitten toivon mukaan rappaushommien laskelmien katsotaan olleen kohtuulliset ja muutaman kuukauden työt varmistuu sitä myöden. Ensi vuodesta ei ole vielä mitään varmaa tiedossa,, aavistuksia töiden tiimoilta on olemassa,, joten kai sitä jotain kehkeytyy. Jos ei kukaan mulle keksi, niin pitää kai alkaa itse keksimään jotain, itselleen. Yhtä kaikki, ei huoleta.


Uuni etenee rauhallisesti, tunnelma vastannee siinä mielessä Hyryn Uuni-kirjaa,, muussa mielessä ei mitenkään. Kuvassa kaakeliuunin sisäpuolta, peräkaakelissa näkyy W.Andstenin leima ja kaakelin puuhanneen duunarin nimmari E.B.


Tässä kuva, joka vastannee aika tarkkaa aiemmassa kirjoituksessa olleessa purkuvaiheen kuvan tilannetta. Eli kanavat on hieman toisin päin ja tulipesä erotettu 10mm villoilla savukanavien seinistä ja uunin rungosta.

duunarin arkea

..töissä taas, pakko on perheellisen yrittää tuoda leivän päälle särvintä.

Pistin reilun tonnin painoisen kaakeli-tiilimöhkäleen sileeksi ja yritän koota sen uudelleen. Lisäksi pitäis helsingissä välillä käydä ihmettelemässä erinäisiä sivuprojekteja, tulevia päätoimisia kohteita. Uunityömaalla eräs timpuri kysyi tarvitsenko jotain rautakaupasta, pyysin 60 tulitiiltä, säkin tulenkestävää valumassaa, perustiiliä ja suursäkillisen (n.1200kg) motivaatiota. Kolme ensimmäistä tuli, suursäkit oli kuulemma loppu ja niitä on tilattu niin paljon, että joutunee odottamaan keväälle asti..?

Sikäli hieno työmaa, että teline on talon puolesta, eikä tällä työmaalla tarvitse yrittää saada vettä järvestä tai lunta sulattamalla (sekin on nimittäin joskus tullut vastaan!) ..ja yhdellä työmaalla oli märkää hiekkaa, niin sitä kuumennettiin puhaltimella, että sen pystyi seulomaan. Kaikkeen sitä energiaa saa kulumaan kun oikein kunnolla vaivaa näkee! Henkilökohtaisella tasolla hiilijalanjälkeni koostuu lähinnä liikkumisesta, autoilu ja busseilu kuormittaa osaltani 95% koko ympäristökuonastani,, tuli hesarin sivuilla testattua. Ei ole helppo vaikuttaa moisiin asioihin,, mut jotain on tehtävä.

Lunta ilmestyi ja isomman pikkuneidin polkupyörä vaihtui näin ollen pulkkaan. Ihan aiheellista vaihtelua, johan kesää tuli taas koettua ja syksyä myös..hmm, nautittua?

Päällepuhumisen ihanuus ja kauheus

Suomen Oonakiintiö kasvoi yhdellä taannoin, tänä vuonna kissa ei juonut kastemaljasta, muuten melkein rutiinimaista menoa kahden vuoden takaiseen tunnelmiin.

Ollaan taannoin päätetty, ettemme me vanhemmat enää puutu asiaan toisen vanhemman lapselle puhuessa. Ei ole helppoa pitää suutaan kiinni, etenkään joissain kiistatilanteissa. Päälle puhuminen on helppoa, kun siihen on tottunut,, tai kenties se ei ole edes ollutkaan vaikeaa, mutta asian sorkkimatta jättäminen, edes pienen sivulaiseen verran, SE on hankalaa.
Muutenkin on saanut alkaa opetella uutta lähestymistä kysymysten asetteluun. Se, että laukoo kysymyksiä toisen perään ei tunnu tuovan tulosta: "onko vatsa täynnä, otatko vielä lisää,, vai joko riitti, otatko jälkkäriä?" Ja tähän lapsi voi esimerkiksi vastata: "EI". Valitse siitä sitten itse mihin oikein halusit tämän yksiselitteisen vastauksen!! En oikeastaan koskaan ole odottanutkaan saavani "joo, en, joo, joo"-vastaussettiä.. Silti heitän kysymyksiä liukuhihnalta.
Tällaisen kysymyssarjan päätteeksi sitä yleensä "alentuu" kysymään uudelleen: "joko riitti, muona?" ja odottaa kärsivällisesti vastausta.

Ja mitä kahteen pikkuneitiin tulee, vaikuttaa siltä, että meillä on asiat hienosti.. toistaiseksi ainakin, kopkop.
Uu hoitelee, silittelee ja halailee pikkusiskoaan ja silloin tällöin kertoo pienemmälle tämän huutaessa: "ei hätää pikkusisko". Se on hellyyttävää!

Arki on toistaiseksi töiden välttelyä, odottelen hitusen kauhulla sitä kun on taas pakko mennä paiskimaan puuhia, joulukiireet alkaa painaa päälle, ainahan on niitä "jouluksi kotiin" -projekteja,, joten sellaista odotellessa.
Pyhtään patsasta kävin oikaisemassa reilut viisi senttiä metrin matkalla,, Uskoisin, ettei se joulukirkossa rojahda seurakunnan syliin (tai lisäpainoksi harteille!). kopkop.

Loppuun isken kuvaparit, 1926 ja 1800luvun lopulta otetut otokset kirkkosalista nykyisten kuvien rinnalla.

me ristiriitaiset

Vanhemmat ovat ristiriitaisia:
Oli Maisan synttärit, lapsille suunnattu kirjallisuushahmo ja leffatähti oli WSOY:llä vierailulla ja lapsille (eli vanhemmille) tarjolla kirjoja alella. Maisa oli sellainen 180 cm pehmoasuinen jättiläinen, melko pelottava hahmo kun sitä katsoo tuollaisen 90 senttisen lapsen kuvakulmasta,, testasin! Tyttäreni kätteli tuota pehmeää otusta sylistäni. Jos ajattelisin itselleni vastaavan "tilanteen", se voisi olla sellainen, että tapaisin maineikkaan salapoliisin Hercule Poirotin, joka olisi noin 3,5 metrinen.. halaa siinä sitten jalkaa ja haastele viisaita?

Vanhemmat sanovat lapsilleen "menetkö halaamaan Maisaa".. "mee ny vaa,, kato se Maisa.. tiätsä". Eräs tyttö kävi halaamassa ja sanoi sitten äidilleen: "nyt äiti halaa". Ei halannut äiti, olis ehkä kannattanu.

Syntyy ongelma tilanne; Lapselle opetetaan halaamaan ja antamaan esim. poskipusuja sukulaisille, kun koittaa lähdön hetki. Monestiko näissä tilanteissa aikuiset hyvästelevät toisensa vastaavasti.. harvoin, jos ollenkaan. Sanotaan vaan: "jep, kiitti ja moi, nähdään", pianhan me taas tavataan. Lapsenko pitää hyvästellä enemmän, ja miksi?
Millaisen kuvan lapsi oikein siitä saa, että hän hyvästelee oikein huolella kaikki läsnäolevat ja muut vaan vinkkaa kädellä "jesmoi"?

Joskus aloin tietoisesti tavatessani läheisiä ihmisiä, kätellä tai halata heitä, sitä olen jokseenkin onnistunut jatkamaan, ja se ei ole enää niinkään harkittua vaan spontaania,, kaikessa sattumanvaraisuudessa. Miksei sitten lähdön hetkelläkin ottaisi ilon irti hyvästelemisestä? Mulla on oikeus ja velvollisuuskin, kun yritän tolkuttaa tällaista "sanomaa" jälkipolvelleni?!

Virtsattelua

Kirjoitin 2008 marraskuussa tekstiä luonnokseksi siitä, kuinka pissatimme esikoistamme parin viikon ikäisestä lähtien. En kuitenkaan saanut aikaiseksi julkaista sitä blogissani,, ja jotenkin lapsen ulosteluista haasteleminen ei tunnu hirvittävän luontevalta. Kyseisen luonnoksen lopussa oli kuitenkin tekstipätkä, johon nyt parin vuoden hauduttelulla haluan palata. Sitä ennen voisin lyhyesti riipaista tuota pissailu-asiaa sen verran, että joo, tulokastakin pissatetaan vastaavasti lavuaarilla tai pöntöllä silloin kun vaikuttaa siltä, että hänellä voisi olla hätä, ja yllättävän usein onnistuneesti. Kun ollaan perustarpeiden äärellä ei ole monia vaihtoehtoja, mitkä tuossa iässä olevaa harmittaisi, ulostustarve on yksi niistä.. Nyt tuohon pieneen taannoiseen unhoittuneeseen tekstipätkään.

(2008 marraskuulta:)
"Lapselle asioiden selittäminen on haasteellista. Vaikka hän ei juuri kommentoikaan, on tajuttava, ettei hän varsinaisesti tiedä MISTÄÄN MITÄÄN.
Otetaan esimerkki:
Kannan lasta sylissä ja menen hakemaan postit eteisen välioven takaa ja kerron samalla lapselle mitä olen tekemässä. "kävellään tänne eteiseen", minä sanon. Tässä tulee ensimmäiset ongelmat, koska vauva ei osaa kävellä, eikä tiedä mitä se oikein on, saati sitten sana "eteinen". Eli joudutaan selittämään. "Kävely on liikkumista" (josta seuraa välitön ongelma "liikuminen"-sanan määrittelemisestä!) Välioven avaaminen -> oven kahvan toimintaperiaatteen läpikäyminen, saranat, oven huullokset, karmit ja niiden kiinnittyminen rakenteisiin, postiluukun toiminta, posteljoonin toimenkuva, postilaitos.. Hetken päästä sitä havahtuukin olevansa vauva kainalossa käytävässä kyykyssä postiluukun nimilistaa tavaamassa.. Nollasta lähteminen ei ole helppoa. Silloin haudutettu aamutee ennättää jäähtyä kuppiin."

Pitää edelleen paikkansa, ei ole tämä osuus vanhentunut näiden parin vuoden aikana. Mutta nykyään sitä ei jaksa tajuta moista lähtökohtaa vastaavassa mittakaavassa. Luottaa siihen, että kyllä lapsonen jotenkin vaan oppii, eikä hänelle kenties kannata kaikkea yrittää valaista ensimmäisen kuukausien, tai vuodenkaan aikana.. On paljon kaikkea läpikäytävää, ei tahdo millään aika riittää kaikkeen valaisemiseen. Usvasenkin kanssa on vielä sitä puuhaa loputtomasti jäljellä, voin onnekseni usein kuitenkin pysähtyä selittämään jotakin "tärkeää" asiaa. Kuten tuossa muutamat päivät sitten metsässä mietittiin tammenterhojen kiertokulkua oravien ja itämisen kautta suureksi puuksi.
Toistaiseksi ei ole tullut hetkeä, jolloin lapsi ei olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut kuunnellakseen selitystäni jostakin asiasta,, tai sitten voi olla myös niin, että mä en vain ole huomannut kun tohkeissani olen paneutunut asiaan, että neiti onkin napannut lelut syliinsä ja painellut leikkimään omiaan..

Odotan innolla tulevia pimeitä iltoja, kun päästään nauttimaan pilvettömistä tähtitaivaista ja kynttilän valosta.
Tässä erään työmaani tähtitaivasta muutamien viikkojen takaa. Otava/Ursa Major/Iso karhu. Siitä on hyvä lähteä suunnistamaan.

2v uhmaa

Elämä on haasteita ja taistelua.
"En", sanoo Usva. Aikalailla sama mitä neidiltä kysyy, vastauksen jo arvaa. Kun kysyy jotakin oikein kivaa, tulee usein kuitenkin apoteekin hyllyltä ensin "En", sitten lyhyen harkinnan ja asian ymmärtämisen jälkeen pyörretään ensiarvio ja ollaankin mukana, "Joo".

Yhtenä päivänä taisteltiin kenkien pois ottamisen suhteen. Kun tietää sen onnistuvan vallan hienosti, ei maltettu millään antaa periksi asian suhteen. Eteisestä kantautui huutoa pitkän aikaan, kunnes se lopulta vaimeni. Tytteli nukkui eteisessä, kengät jalassa.. Rankkaa avautumista siis. Otetaan rennosti, annetaan myötä ja kiristetään, väsyttämällä ne suuret kalatkin nousee.

Kotona on myös jatkunut lapsemme toimesta alkanut roolittaminen. Usva on toisinaan Mikko Mallikas, joskus pikku-Myy tai serkkunsa Samuli. Olen sikäli onnellisessa asemassa, että minut roolitetaan usein kohtalaisen tasokkaasti, kun pikkuneiti on Viiru, minä olen Pesonen. Kun hän on Masi, minä olen Pasi (R.Scarry; Masi ja Pasi, kaksi kalamiestä). Onnellisella asemallani tarkoitan sitä, kun tyttäreni päättää olla pikku-Myy minulle usein lankeaa joko Muumipapan tai Nuuskamuikkusen osa. Tuuliselle ja sille ihan pikkuiselle on omat osansa, he ovat hattivatteja, molemmat,, pieni ja iso sellainen. Ukkosia kuulemma odottavat.

Muuten elämä on isyysvapaata. Lähinnä Usvan kanssa selviämistä. Töitä on, pitäisi saada päätökseen, mutta ehtiihän noita, ensilumikaan ei ole vielä satanut, ei täällä.

Olen yrittänyt siivota konettani. Reilut 2500 työkuvaa poistetui koneeltani.. melkein huimasi. Nyt vain pitää toivoa, ettei koneeni ole se varmuuskopiokohde, jonka ainoana toivotaan toimivan.

Ainiin, käytiin sirkus Finlandiassa Uun kanssa. Oli hieno kokemus, suosittelen!
Tänä vuonna heillä oli ohjelmistossa Dustin Nicolodi, huikaiseva.. hmm hahmo. Youtubesta löytyi tämän vuotinen pätkä, budapestista,, livenä VIELÄ parempi!
http://www.youtube.com/watch?v=1Kgzj1Bj-2g

väsynyttä, mutta onnellista

..taitaa olla sarjassa yleislauseita tällaisessa elämäntilanteessa.
Eli tyttölapsi, hitusen reilu neljä kiloa ja puoli metriä ylittyi parilla sentillä. Aika mullistavaa,, taas.
Kaksi vuotta on temmelletty Usvan kanssa ja nyt jälleen vastaavia haasteita, erilaisilla lähtökohdilla.. tai saa nähdä kuinka vastaavaa tästä oikein voi tullakaan. Kaikki näyttäisi olevan kunnossa, joten kotiutumista odotellessa.

Kiitokset kaikille hengessä eläneille.. kuulostaa siltä kuin tämä olisi tässä, mutta ei! Nyt se henkieläminen vasta alkaa!!
Eli kiitokset hengessämme mukana eläville.

Synnytysosasto oli niin täynnä väkeä, ettei perhehuoneesta ollut mahdollista edes jättää toiveita, joten minulle ei ollut sijaa majatalossa. Hetken harkittuani telttamajoitusta totesin olevani vanha ja mukavuudenhaluinen ja matkaan mieluummin sen viisi minuuttia kotiin kuin jään pihalle sateeseen värjöttelemään.

Usva isovanhempien pöydässä, joten koti on tyhjä hiljainen paikka,, hyvin outoa. Siksi kai nukkuminenkaan ei tahdo olla kovin laadukasta, vaikka luulisi viime päiväisistä 15 tunnin työrupeamista kertyneen ihan riittämiin univelkaa.
Täytyy lohduttautua sillä, että kyllä kotonakin meininki vilkastuu ja tunnelma kasvaa,, univelka tuskin silloin vähenee, mutta nehän kuitataan sitten viimeisellä portilla!

Kuvia,, haastava kohde ja vaikea hämyinen ympäristö, mutta tässä. Meinasin laittaa kuvaparin näistä siskoksistamme. Mutta tulin ajatuksiini, etten lähde tuolle linjalle. Koska tämä yksilö ei ole Usva,,
Ok, on myönnettävä, että paljon heissä on samaa näköä. Toisaalta kaikki lapset näyttää samalta kö? "Yhtä kaikki" tässä hän nyt on

Lisääntymiset - breedings

Nojoo, päivittäin Suomen väkiluku lisääntyy reilulla 160 kansalaisella, joiden ikä on siis nolla.
Kohta pitäisi kartuttaa tuota lukua myös meidän perheen osalta, laskettu aika on ylitetty, vielä on viikko määritelmään "yliaikainen".

Minun päätyömaallani "isäntäperheeni" hankki kaksi kania, ovat pari viikkoa viihtyneet kopissaan. Nimesivät ne viiviksi ja petskuksi. Nykyään toinen kaneista ratsastelee kumppanillaan,, nimet TIETTY meni väärin päin, Viivi onkin uros, mut hei, eihän aina voi voittaa. Yhtä kaikki, tiedossa voi siis olla lisää jänösiä heidän pihalleen.

"Lankoni" sen sijaan vei tovi sitten poikasia putkauttaneen kissansa leikattavaksi. Elukkatohtori ilmoitti, että uusi pentue tulee tuota pikaa, eikä suostunut enää abortoimaan. Nyt heille sitten putkahtikin jo viisi uutta pentua.

Sellaista buumia siis havaittavissa.

Usvanen vietti 2v kemuja, kynttilöiden puhalteluharjoitukset meni nappiin ja huippukunto osui juuri oikeaan aikaan.
Kesällä oli vähän pelkoa ylikunnosta kun saippuakuplat häiritsi perustreeniä. Hiljalleen pitää alkaa uusittu harj.ohj. kun ensi vuonna on kuitenkin tiedossa taas yksi kynttilä lisää.

Yritin väsätä jonkinlaista koostetta menneestä vuodesta, mutta eihän siitä mitään tule,, joten tässä riipaisu menneisiin muutamiin hetkiin.

Piimä, Valio

apinoiden planeetta

Joskus muinoin eräs työnantajani oli sitä mieltä, että minun ei pidä kuluttaa aikaani (ja hänen rahojaan) siihen, että kannan tiiliä uunin muurausta varten sisälle. Hän sanoi: "se on sellaista hommaa, että sitä voi tehdä kuka tahansa apina". Totta puhui. Jotenkin vain hymyilytti kun hän ei saanutkaan paikalle ketään "jokapaikanhöylä-yleismiesjantusta" ja päätyi itse kantamaan niitä tiiliä. Apina.

Kotona on apinointia, Usva apinoi meitä vanhuksia, pikkuvanhan neidin tyyliin; "Hmm, joo, taitaa olla". Onneksi iso osa matkimisista tulee kuitenkin satukirjojen pohjalta, se on kuitenkin aika.. opettavaista,,vissiin,, hmm, joo, taitaa olla.

Isovanhemmat otti Usvan korkeasaariretkelle, retkeltä palasi pikkutyttö ja itse (tietty) valittu apina (tietty). Tämän apinan käsissä on tarrat, joten sitä voi roikottaa kaulassa ja.. kaikkialla. Ja se tarttuu myös.. kaikkialle.

Eikä tässä vielä kaikki. Perheellämme ei ole (tietääkseni) mitään henkilökohtaista VR:n veturimiehiä kohtaan, mutta meidän junaradalla kuljettajana on apina, sorminukke. Sorminuket on muutenkin aika hittejä, silloin vain välillä saa kuulla tylyä kommenttia, jota ei tule ottaa liian vakavasti. Olen useammin kuin pari kertaa kuullut minulle sanottavan "tule apina!",, toistaiseksi olen uskonut, että se on vain osa leikkiä,, odotan kauhulla hetkeä kun sormessani ei olekaan apinaa ja kuulen samat sanat.

SITTEN koitti kaksivuotiaan hammastarkastus. Neiti oli reippauden ruumiillistuma, kaikkien pikkulasten tulisi saada lääkärilaukku, jolla voi harjoitella todellisia tapahtumia jo ennakolta. Usva sai valita otuksen hammaslääkärin laarista, ei ollut apinaa, oli tyydyttävä gorillaan.

Noh, ei niin apinamaailmaa, ettei paljon muutakin. Kuitenkin tärkeimpinä unileluina on myös kissaa, nallea ja pingviini, ei elämä onneksi ole täydellistä monkey businessiä!

Väkeä kaatuu

Porvoon Fryysari kuoli, hänen venäjän keisarin sinappiohje on ilmeisesti nyt sitten iäksi menetetty.. Liekö sitten "charlotte sinappia", sanokoon ken tietää. Kävin muistolounaalla ja ostin lihapiirakan, viimeinen päivä klassikkoa ja sitten se oli slut.
Lisäksi pohjoismaiden ainoa kalkkilaastitutkija menehtyi myös, paljon jäi kuulematta ja oppimatta häneltä..
Rauha heidän molempien muistolle, jääkää hyvin von Konow ja Gustafsson.

Työt ei oikein lähteneet käyntiin toivotusti.
Ensimmäisenä päivänä ennätin olla kaksi tuntia töissä kun tuli puhelu, että Johannes kastaja on kaatumassa. Siispä kamat kasaan, autoilua ja ihmettelemään kallistuvaa pyhimystä. Kenossa oli joo, diagnoosi kaatumatauti tai yltiöpäinen uteliaisuus kurkata alttarilaitteen toisella puolella olevaa Pietaria. Äijä seurantaan ja propatuilla pellavanaruilla varmistusta luonnonkiviseinään.

Seuraavana loman jälkeisenä työpäivänä kostautui Porvoon wanhan kaupungin ahtaat sisäpihat; laastia tuonut rekka ei mahtunutkaan perille asti, joten jouduimme lapioimaan reilut 1200 kg kalkkilaastia käsin paikasta toiseen.. Lapioinnin keskeytti paikalle tullut telinekuljetus, se sentään mahtui kääntymään pihaan,, oli vain se tonnisäkki vähän tiellä. Onneksi takapihan portista pääsi myös sisäpihalle. Teline ei ole järin kätevä, tukijalatkin on pyörälliset, joten värkissä on kuusi rengasta ja sitä reilun 400 kg rakennelmaa ei siirrä yksi ihminen kovin helposti,, etenkään tuolla mukulakivellä. Hohhoi sanon, alati.

Radiokanavat ei kuulu. Joten maanantain knalli&sateenvarjo-kuunnelman uusinnasta riemuitseminen ei ole mahdollista. Yksi kanava kuuluu, radio sputnik, ei vain oikein aueta korvassa nuo kirillitsat äännähdykset!

Sitä havahtuu aktivoituvansa aina näin kuukauden alussa kun suoravelotus leikkaa vesurilla tililtä pakolliset menot, siinä työntekokin alkaa kiinnostamaan, toisinaan alitajuista toimintaa. Jos rahaa pistää sukanvarteen, on viisasta laittaa säästöt kahteen sukkaan. Kun sukat tyhjentää niin on sentään säästettyjen rahojen lisäksi kokonaisen sukkaparinkin, eikä vain yhtä orpoa sukkaa.

Eipä aikaakaan kun kelit alkaa viilenemään ja sitten alkanee hätyytteleyt lykättyjen uunien korjausten suhteen.. hohhoi, taas. "Missä työ siellä leipä", sanoi maalarivanhus.

Uhkaus, Lahjonta, Kiristys

Asia vain On niin, että lapsi ei aina suosiolla tottele?
Tämä kirjoitus suuntautuu jokseenkin vahvasti lapsiperheenä kohdattuihin ongelmiin, joita noin 2-vuotias pikkuneiti saa kehiteltyä. Ei vaan voi pidätellä tämän suhteen itseään. Sama asia kuin armeijassa olevien heppujen keskusteluaiheet vain tuppaa alati siirtymään siihen hetkeen kun teltassa nukkuessa pipo jäätyi kiinni hankeen ja saappaat suli kaminan vieressä jalkoihin.

Perinteisesti lapsiperheiden arki kulminoituu ULK-metodiin.

Uhkaus, Lahjonta, Kiristys.
Näiden avulla pieni ihmisenalku saadaan toimimaan edes jotenkin toiveiden mukaisesti. Lapsi istahtaa kaupan lattialle tai kadulle. "Jään tähän", sanoo meidän tyttäremme. Kuvassa neiti on tekemässä osoitteenmuutosilmoitusta, hänen näkemyksensä mukaan väliaikaismajoitus porraskäytävään on ihan ok.

U - "Jään tähän." "selvä, isä/äiti menee nyt."

L - "Jään tähän." "Tule niin syödään jäätelöä kotona."

K - "Jään tähän". "Jos et tule niin isä menee ja syö jäätelösi"
(Tässä esimerkissä kiristys "jännästi" yhdistyy uhkaus- ja lahjontatapoihin. "Jännä".)

Toistaiseksi on selvitty tällaisessa tilanteessa pelkällä U:lla, joskus muissa tilanteissa on lahjottu.. Kiristykseen ei oikein taideta uskoakaan. Uhkailun ja kiristyksen ero lähtee ilmeisesti JOS-sanasta. Kiristyskin on uhkailua, mutta uhkailu ei välttämättä ole kiristämistä. Näiden kanssa on kuitenkin oltava varuillaan, sillä toisinaan asiat vain etenee niin pitkälle (ja joskus myös vauhdilla), että on toimittava uhkailun mukaisesti. "Kun kerran jatkat kynien heittämistä, ne otetaan sinulta pois."
Tämän vuoksi liiallisuuksin ei kannata mennä. Esim. "jos et nyt pysy hiljaa, isä sammuttaa auringon".. itselläni tulisi kyllä mieleen katsoa kortit, silläkiin uhalla, että pian paleltaisiin kovasti ja pitkään,, pimeässä.
Uhkailuista, Lahjonnasta ja Kiristyksestä kai aikuistenkin elämä jossakin määrin koostuu. Jos ei aivan näin rankasti, mutta kuitenkin.. velvoitteista jotka on hoidettava, jos et hoida tulee seuraamuksia.


Onneksi meillä tuntuu usein toimii toisenlainenkin metodi, nimittäin HLK:

Hämäys
Laulaminen(/tanssiminen)
Kehu&kannustus

Hämäyksessä huomio viedään pois varsinaisesta "ongelmasta". Esimerkiksi "jään tähän"-tilanteessa voi koettaa tarkkailukannan totaalista muutosta. "Oho, katsohan tuota pilveä! Näyttää ihan jänöltä!" Saman aikaisesti lapsi nostetaan ylös, jotta hän pääsisi samalle tasolle aikuisen kanssa ja lähemmäs pilviä.. Ja kotimatkaa voi esim. jatkua sylissä, muita pilviä ihmetellen. Tai sitten hoiperrellen niska kenossa. (Ok,, kaupassa vaaditaan jotain muuta, mutta toimii kuitenkin!)

Laulamisen avulla päästään myös hämäystasolle. Lapsi saa muuta ajateltavaa,, toistaiseksi ollaan siinä vaiheessa, että lapsi ei ole kovinkaan hanakka arvostelemaan, eli ei ole tullut toiveita: "älä laula,, teen mitä vain, mutta älä laula". Se vaihe taitaa koittaa vasta jossain murrosiässä. Laulaminen on varmasti tuolloinkin toimiva keino silloinkin, etenkin julkisella paikalla. Silloin kyllä taidetaan siirtyä "hämäämis"-tasolta uhkaukset piiriin. Yhtä kaikki, toiminee siis myös teinimaailmaan?
Lisäksi tanssimisen yhdistäminen lauleluun tuo aivan uutta ajateltavaa,, kaikille!

Kehuminen ja kannukset.
"VAU! Istuitpas hienosti siihen! Ja mitkä kengät sinulla on!? Ihan oikeissa jaloissa, pääseekö noilla kovaakin!? Juostaanko testimielessä kotiovelle!?" Joskus toimii, toisinaan ei.

SuperNanny-ohjelmassa on paljon opettavaisia asioita lapsellisille perheille. Ohjelmia on ainakin taannoin ollut YleAreenassa tarjolla. Ehkä tärkeimmäksi toistaiseksi havaituiksi asioiksi ovat käyneet "lapsen silmien tasolle meneminen ja katsekontakti keskustelutilanteissa" ja "äänensävyt ja sanojen painotukset". Myös se, että kuiskaa asioita (ainakin meidän tenavalle) tuntuu herkistävän pienen ihmisen kuuloelimiä ja keskittymistä asiaan. Shhh.. se on jännää!
Eikä kontilleen meneminen ole pelkästään sen vuoksi hyödyllistä, että lapsi kuuntelisi asioitasi, siellä sieltä saa myös aivan uuden perspektiivin elämään! On eriasia kurkata leluauton sisään silloin kun auto on kädessä ja silloin kun sillä on kaikki neljä pyörää lattialla.

Lisäksi "Omat valinnat" auttaa edistämään asioita. Se, että saa valita jotakin itse, tuntuu avaavan maailman aivan erinäköiseksi. Vaikkakin äiti/isä on jo valinnut kaksi hametta valmiiksi, mutta kun edes niistä saa valita mieleisen on se jo jotakin.

Lasta näköjään kannattaa myös kuunnella. Ei niinkään vain sen takia, että hän julkisella saattaa möläyttää jotain asiatonta, vaan hänellä on muutenkin paljon sanottavaa. Joskus säälittää kun kulkeissaan tapaa ihmisiä jotka touhottaa eteenpäin kuulematta yhtään mitä pieni ihminen yrittää sanoa. Tuskastuu siinä aikuinenkin kun yrittää kertoa jotakin, eikä kukaan kuuntele!

Huh, olipas taas paasaamista. Nyt mehua ja työpöydän siivousta!
Sain soitettua töistäkin, vihdoin. Tarttis alkaa puuhaan jotain, että perhe pysyisi leivässä ja katto yllämme.

Porvoossa jytisee

Porvoossa alkoi mcDonaldsin autojonossa sanaharkka ja väkeä kuoli. Ei tee hampurilaista mieli. Muttei niin paljon ankeutta, ettei jotain iloisuuttakin meilläpäin.
1700-luvun Kuningas, Adolf Fredrik, piipahti Loviisaan ja jatkoi matkaansa. Käytiin heiluttamassa hänelle ja hoviväelleen.
Työnalla kooste asiaan liittyen, saa nähdä valmistuuko joskus/ikinä. Sitä odotellessa olisi tarjolla video aiheeseen liittyen, eli tapahtumassa olleet, eteläisen naapurimaamme, Viron veljeskansa kävi riemastuttamassa kansantansseillaan kuninkaan visiittiä. Pistin SunPutkeen: Loksa Tantsijad

Ukkostaa vaan ei sada, sen sijaan Stadi lilluu nesteessä. Niin se heittelee, toisille annetaan kauhalla ja meidän ympäristössä puutarhaihmiset odottaa edes sitä lusikallista. Olikohan se oikeasti, että: "lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.."? Taitaa viitata älyasioihin, mut toiminee vesisadeasioissakin.

Päivät täyttyy lomailusta, uintiretkistä ja jouten olosta. Sirkesalo lauloi joskus: "Ollaan jouten, makoillaan, vastuuta ja valintoja pakoillaan." Nooh,, ei se meillä ihan noin mene. "Lapsellisen" aikuisen tietty yhtenään oltava vastuussa kaikesta mitä pieni ihminen saa aikaan. Ollaan vastuussa lapsen hampaista, joten hiekkaa ei saa pureksia. Myös on jo jonkin aikaa ollut tietoisuus siitä, että meitä vanhempia jopa kuunnellaan. Eli vastuuseen kuuluu myös se, mitä hänestä kuuluu. Nyt kaikki on muuttunut siten todeksi, että kuullut asiat toistetaan, välittömästi. Ei ehkä aivan täydellisesti, mutta niin hyvin, että kyllä sen varmasti sivullisetkin kuullessaan ymmärtää! "Vastuu siirtyy kuulijalle" ei pidäkään enää siis paikkaansa vaan nyt on langennut aisan painot puhujalle, kuten asian laita oikeasti pitäisikin kai olla. Arjen realiteetteja näemmä.

Valintojakin joudutaan tekemään päivittäin, usein! Mitä syödään. Minne mennään tänään uimaan.. soitanko työasioista tänään vai huomenna.. (toistaiseksi olen tähän asti aina valinnut "huomenna"-vaihtoehdon,, eli ehkä huomenna. Alkaa viikonloppu, joten maanantaina sitten, ehkä). Voiko lapsi jättää pääruoan väliin ja vetää vain jäätelöä ku kerta haluaa, EI voi.
Työtunnelmia sivuten pistin youtubeen duuniaihetta sivuavan minuuttivideoni. Se on ihmeteltävänä tässä: maanantai.

Aurinkoa ilmassa, neiti tarakalle ja rannalle! :D

Sanovat sitä lomaksi

(otsikko Arno Kotroa muokaillakseni)

Loma on sellainen juttu, ku ei tarttis tehdä mitään rahojen saamiseksi..? Eli voi vain keskittyä niiden kuluttamiseen.
Mulla on muutamat palkat vielä tulematta ja tietysti loma pitää aloittaa sairastamalla. Joten tätä nenän valuttelua ja rykimistä on koko perheellä jatkunut sen parin viikon ajan. Pitäis kai kohta mennä takaisin töihin niin pääsisi terveiden kirjoihin.
No, onneksi on vielä rästiin jääneitä kirjallisia töitä niin voi flunssailla mukatöitä kotona kun ehtii ja kiinnostaa, eli harvoin.

Satuja on luettu, lähinnä iltaisin, mutta myös mm. majassa, joka on siis olkkarissa, kattona tuoliin ja vaunuun pyykkipojilla viritetty viltti, ainoina majan sisustuselementteinä istuimina toimivat virkattu tyyny ja lehmä. Majan yksi seinistä on vaihtuva efektijärjestelmä, koska tunnelman noustessa voi ikkunaverhon vetää yhdeksi seinäksi ja samalla himmentää koko majan olemusta. Yhtä kaikki satuja pitää lukea, "tähkäpää, tähkäpää laskepa hiuksesi alas" noita sanoo..

Saduissa on paljon ajattelimista vanhemmillekin,, niissä on mullistuksia aikuisenkin arkeen ja paljon sellaista, jota sietäisi miettiä. Ei vain meidän lukevien aikuisten vaan satuja luovien ihmistenkin!

Esimerkiksi kuinka tarinassa kolmesta possusta, kaikille voi käydä niin mahtava tuuri, että vastaa kulkee joku otus kantaen jotakin talonrakennusaineksia,, saati vielä, että ne suostuu luopumaan moisista, risuista, oljista ja tiilistä.
Susi tulee, puhkuu ja puhisee risut ja oljet kasaan ja kumoon, ja hotkii töpsölikärsät suihinsa, vaikka nämä pari possua taistelee "niin kauan kuin saparossa voima jyllää"!
Yksi possu saa tiiliä.. Hän muuraa talon. Laskin kuvasta (R.Scarryn mukainen versio,, ja eri kuvissa on hyvin vaihdellen tiiliä,, eli sikäli vähän arveluttavaa,, mutta), että tiiliä on yli 250 kappaletta plus huomattavan kokoinen hormi. Tiilivarveja on 13 kerrosta räystäskorkeuteen, joten nykytiilillä ja normaalilla saumamauksella pääsisi noin 85 cm korkeuteen ja päädyissä harjalle on vielä 10 varvia, eli harjakorkeus on noin 1,5 metriä. Lienee ihan ok tuollaiselle "pikkupossulle". Ikkunat voi olla elementtejä,, kai sitä nyt aina törmää johonkin ikkunoita kaatikselle raijaavaan gerbiiliin tms.

Mutta ei susi sitten sattunut rakennusvaiheessa paikalle, ennen vesikattovaihetta? Ja jos tämä yksi possu on niin fiksu, että tajuaa tehdä laastia (vai sattuuko hän törmäämään johonkin kalkinpolttajamajavaan, joka tulee työmaalle sammuttamaan kalkin ja puuhaamaan vellit valmiiksi..?). Niin siis jos hän vaikka osaa puuhata laastin savesta, kuinka nämä kaksi muuta veljeksistä ei tehneet vastaavaa velliä ja rapanneet kämppiään. Sillä niistä olisi tullut paljon tiiviimpiä, ei olisi vetänyt nurkista ja painavampiakin,, susi olisi ainakin joutunut puhkumaan tuplaten!

Saivartelua sanoisi joku. Olkoot.
Kuningas saapuu Loviisaan, mennään katsomaan. Ei, tuo ei ollut osa mitään satua vaan realityä.

Lyhyt pätkä siitä kuinka iltasatujen valinnasta ja iltatoimista, hyvin lyhyt.

Aika suhteellista

Aika vaikuttaa vierineen ohi tämänkin sivuston. Aika yleistä. Aika on suhteellista, minusta sitä on suhteellisen vähän. Oman blogin ylläpitäminen on unhoittunut, vetoan koti- ja työkiireisiin,, sekä laiskuuteen ja saamattomuuteen. Jos kuitenkin yrittäisi välillä taasen ryhdistäytyä.. Kun avaa sivun jota joskus on puoliaktiivisesti päivittänyt sitä tajuaa kuinka netti on varmasti pullollaan tällaista unohdettua huttua. Itselläkin kävi mielessä josko sitä intoutuisi avaamaan täysin uuden blogisivun ja yrittäisi ylläpitää moista. Sitten lopetin sen ajattelun ja taas vierähti pari kuukautta aikaa eteenpäin. Eli laiskuu iski jälleen,, aika suhteellisen vahvasti. Säästän verkkoa ja jatkan pienimuotoista täyttämistä teemukillisen kautta.

Muttei niin paljon laiskuutta ettei jotain saisi aikaankin. Pitäisi tehdä kirjallisia töitä pois, mutta innostuinkin tekemään jälleen videokyhäelmän! Tämä on kaikille tuttu asia; kun on jotakin tehtäviä, jotka pitäisi hoitaa niin jotenkin silloin tiskaaminen pärjää tässä kamppailussa,, ja imurointi ja järjestely. Minä en saattanut ryhtyä siivoamaan, joten tein videopätkän!
Tässä se, koosteessa neidin menoa pikana vuoden ajalta. Ja piruuttani pistin mukaan pari muutakin hahmoa, ihan vilauksella vain.