puisevaa paanuilua

Maanantait on mystisiä päiviä.

Aika kohtuullinen työpäivä, sadetta vain säälittävän vähän, miltein turhaa olla kumisaappaat jalassa! Otin valtuudet omiin käsiini (soitin kiinteistön hoitajalle ja pyysin luvan naputella paanu takaisin) ja palautin irronneen paanun takaisin. (Hän ei viitsinyt tulla paikanpäälle kun satoi vettä.) Mutta kyllä, korkealla on jännittävää.

Puolalainen muurausalan sotaratsu Arthur on palannut omaan valtakuntaansa, sinne josta ensimmäisen haarukat (ehkä) tuotiin Suomeen, (Turun linnaan). Tiesitkö muuten sitä, että kun tämä Katariina Jagellonica tuli kylmään pohjoiseen hänellä oli mukanaan espanjalaistyylinen vaatevarasto (joka onkin juuri omiaan tänne pohjolaan?), italialainen juomanlaskija (nimeltä Cola!), pappeja, palvelijoita, kokkeja, leipureita ja neljä kääpiötä. Tietenkin. "ilman noita neljää mä en lähde!"?

Mutta joo, Puolan matkan suunnittelua vireille pikkuhiljaa. Jos vaikka ens keväänä tai kesänä.. Vähä-Puolaan.. Hmm. Hki - välilasku Warszavassa - Krakowaan ja takasin 220e.. Harkintaan.

Spooky Hat-village

Aika juoksee..
Ahvenanmaalla rimpuilu kallioilla. Tuli nähtyä eläimiä, peuroja, merikotka, haukkoja.. muutamat punkit. +Kaakkuri ja sen esihistorialliselle särähtävä ääni..
Älkää hyvät ihmiset menkö ulkomaille, meillä on Åland! Ainakin vielä, kuin se on (toistaiseksi) osa Suomea. Se on hieno. Palannen asiaan tuonnempana.

Työmaaksi on ristiytynyt Hattulan vanhempi siunaustila. Halkeamia on tarpeeksi, eilen sain toisen käteni kirkon uumeniin kyynerpäätämyöten (ja poiskin sain). Kiinteistön huoltaja huolestui ja epäili meidän tekevän kakkossisäänkäyntiä. Ei muutoksia rakenteeseen, sisäänkäynti edelleen asehuoneen kautta.
Ja ei, emme käytä työssämme kittiä vaan talonrakennusainetta.

Olen puolalaisen työkaverini kanssa vertaillut maakohtaisia eroja ja tietty olen yrittänyt opastaa häntä suomalaisten perinnelajien pariin: veivin ja kännykän heittoon, suofutikseen.. Hän itse olikin jo tietoinen ilmakitarakisoista ja eukonkannosta.
Unohdin ylistää pöytärummutuskisoja.. Pitänee muistaa mainita.

syökää säästäen savea..

(sanoi kollegani Hiidenniemi taannoin,, mitä lie tarkoittanut?)

Savellista menoa, työmaa konservoivasta näkökulmasta ja saksalaisten saveilua.

Työmaana tuli puuhattua rälssitalo 1850-luvun tienoilta, joka on luovinut kallion päällä kohtalaisen ryhdikkäästi. Uudet omistajat innostuivat tutkimaan salin seiniä (joka johti myös lattian purkamisen ja muutaman lahonneen hirren vaihtoon) ja löysivät lastulevykerroksen ja kymmenten tapettikerrosten alta outoa kuitupitoista puuroa, jota oli levitetty hirsiseinille. Lehm -sanoo saksalainen.

Saksassa savea on muovattu urakalla jo pidempään ja Suomen saviala kävikin näyttäytymässä sikäläiselle FAL e.V:lle. Hmm.. ranskalaisin viivoin saksasta: savimuseota, esitelmiä Wangeliner Gartenissa, savinen gasthaus, työpajatoimintaa,, osv.

Kuvassa Ülepüle, (joka tarkoittaa perhosta, Schmetterling, butterfly.. jollakin muinaismurteella?) rakennus, joka oli muinoin kirkon henkilökunnalle tarkoitettu asuinsija. Pytinki sai purkutuomion joskus II-maailmansodan havinoiden jälkeen, mutta rahojen puutte piti sen pystyssä ja peruskorjaus toi sille uuden elämän. Vastine veljeni kuvalle olkipaalikatosta.

Pieni palainen pupu

Kotomaa, viikko asioiden ajoa, hengailua ja arviointeja tulevista töistä.
Ranska-Suomi -lento sujui ongelmitta, joskin pääsiäisen tuliaiseni muuttui pieniosaiseksi suklaasäläksi. Tuskin suuria makumuutoksia, mutta esteettisiä huomattavasti.

Pariisissa tuli lomailtua ennen paluuta. Sisältäen mm. Versaillen patongin syöntiä. Palaan tähän asiaan varmaan kun saan jotakin tolkkua valokuvistani, mutta nyt ei ole vielä sellaiseen aikaa. Tarttis poltella Ranskaankin fotosia,, ku jaksaa ja ehtii.

Töitä siis tehtävänä.. Jotenkin kiva kun käytettävissä on tuttuja materiaaleja ja työkaluja.
Katsotaan mitä tuleman pitää.
..hmm, kiipeilemään ehkä.

Dreux, puutarhamessut ja Chapelle Royale

Viikonloppu.
Paikalliset puutarhamessut keskeytti työtohinat kun viereisen mäen laelta alkoi nauhalta pauhuta klassinen musiikki.
Vivaldin primavera, kevät!

Vähiten laastiset vaatteet ylle ja mäelle katsomaan mekkalaa.
Puutarhaintoisille oli tarjolla peltisestä koriste-esineistä,, ruokaan ja juomaan. Luomuleipää ja lisäaineetonta paikallista siideriä. Nätisti sanottuna,, kyllä fransmannit ainakin hiivat ovat löytäneet, koska sitä juomissa tuntuu riittävän!

Mutta todellinen nähtävyys mäellä on Chapelle Royale.
Kappeliin on haudattu tavaton määrä kuninkaallisia. Lisäksi kys. kappeli sijaitsee yksityisalueella (kait joitakin siniveristen maita), joten tähän mestaan pääsy ei nykyään ole niinkään itsestään selvyys,, pikemminkin päinvastoin.

Marmoriveistoksia hautojen päällä,, lasimaalauksia ja tonneittain kipsiveistoksia ja kalkkikyhäelmiä.



Marmorin ja metallin saumatonta kombinaatiota.. Ilmiömäistä!

Kuvan väkivaltaiselta vaikuttava miekanheiluttajaukkeli yrittää saada neitokaisen kainalosta patongin,, neitonen vastaa huiskauttamalla pölyt kruunun päältä pois?
Voi näitä ranskalaisia..

Ei näitä vaalean leivän purijoita voi ymmärtää. Työt pulkan puolella,, hetkinen lomailua ja kotiin myymään rellu pois..
Ensi viikoksi Suomeen!

Noord-man

Aika vierii,, 12 h töitä, hellettä, lähkähtyviä koiria ja valmiita pintoja. Toisinaan asiat vain tuntuu edistyvän!
Tuli "korjattua" tietokone. Avasin sen, irrotin muovikuoret ja sisältä putosi ruuvi,, sanoin "hmm", laitoin muovikuoret takaisin sen kummempaa pohtimatta mistä kyseinen ruuvi oikein voisi olla peräisin ja kyllä, se toimii!
Eikä siinä kaikki,, suoritin 1 ov sähkötutkijakurssin kun betoni mylly ei toiminut!
Avasin senkin ja sisällä koneistossa oli jokin omituinen muovinen möhkäle, johon kävi osuvasti pari irtopiuhaa kiinni ja se olikin siinä! ..en tiedä. Sanoisin vaikka "servo" jos joku kysyisi,, (älkää kysykö, tiedätte jo vastauksen)

Sitten asiaan, eli vapaa-aikaan.
Normandia kuulostaa nummimaastolta,, josta mielikuva iskeytyy jokseenkin Irlannin suuntaan. Näin minusta siis.
Ja kyllä, Etretatissa ovat osanneet ottaa ilon irti maisemista ja kyhänneet golf-kentän mielettömin merinäköaloin,, paikalliselle highlandille. Jälleen tuli huomattua, että ihminen se toisinaan osaa sitten olla kohtuullisen pieni heppu jylhillä seuduilla.

Suosittelen,, joskin voin kuvitella kuinka kesäisin tämä paikka on täynnä uiskentelevia lomailijoita. Kyseessä on kuitenkin lähimpiä merirantoja Pariisista.. Ne urbaanitkin tyypit halajaa joskus landelle.
Nyt kyseessä oli tuulinen ja keväinen päivä, mielettömästi väkeä ihmettelemässä ilmastonlämpenemistä. Kuten isännällä on tapana sanoa: "mitä kasvihuoneilmiöstä oikein kokoajan vaahdotaan ja kauhistellaan! meillähän on tiedossa mahtavia lämpöisiä kelejä!"

Mutta kyllä,, joskus kesällä tänne rannalle. Etretat tarjoaa myös erinomaisia leipäkiviä.


Rouen taasen, Dreuxiin verrattuna aikalailla isompi kaupunki, osin lienee yliopiston ansiota, vanhalla keskustalla ja katedraalilla. Jäätelöä, ottakaa perus vaniljasulkaakombinaatio.
Aivan kohtuullista, mutta rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti parempaa oli vielä tulossa,, Ensi jaksoon -> "Dreux, puutarhamessut ja Chapelle Royale"

7 veljeksen tunnelmiin..

Lopulta paikalla oli aita, kuokka ja Teemu..

Mutta ennen sitä ehti tapahtua monenlaista.
Piikkauksesta tuntui olevan mieletöntä apua. Tehokasta ja ..hmm, lopullista! Tästä innostuneena aamu alkoi erityisen aktiivisena ja tyrehtyi siihen kun kone ei vain enää toiminut.. Tässä vaiheessa tunsin todella viettäväni pitkää perjantaita.
Palasin lähtöastelmiini, vasara, taltta,, maalinkaavin jonka kahva oli hajonnut jo aikoja sitten,, yksi lyöntipiikki ja läjäpäin erinäisiä metallin paloja.. Joita aivan tosissani uskoin pystyväni hyödyntämään töissäni,, juu, myönnän: olin väärässä niiden suhteen.

Timpurin appiukko, Vladi, venäjän lahja ahkeruudelle, tuli avukseni ja naputtelikin kiitettävästi puoli päivää.
(kyllä,, Dreux:n kyläyhteisö on kasvanut villisti vuodenvaihteen tietämissä,, suomal.timpuri/monitoimija, hänen vaimo, pari lasta ja naisen isä.)
Ajoittain työt keskeytyi kun lapsista pienempi tuli paikalle ja toivoi hänen mahaansa rapsutettavan. Minä hölmö suomalainen en tajunnut.. Jotenkin meilläpäin suhtaudutaan esitavalla tyttöihin, jotka lähestyy paitaa nostaen,, tai en tiedä.. Olin vain jotenkin ymmälläni asiasta,, untuvikkona. Mutta nytpä tiedän.

Sitten kuokkailuun. Taas saa konservointiala aivan uusia työstömateriaaleja. Vanhan kalkkitasoitteen poisto onnistuu erittäin keskinkertaisesti kuokalla. Etenkin jos kyseessä on piikivestä muuratun aidan kalkkipinnoitteen poisto..?

,,ensi viikolla koittaa se hetki kun roiskuu ja hierretään.
Kannettavani kanssa tuli jotakin ongelmia,, päästin hienoisen "öööö.." -äänen Esan tyylillä (vastaa "normaali"-ihmisen: "jaahas, mitäs tässä nyt,, mitenkäs se nyt noin sitten,, kun tota, mitä eiköse ny,,Jaa. -kommenttia),,
älkää ihmiset nostako kannettaviatietokoneita monitorista, ne ei tykkää moisesta näemmä. Tarttee koittaa korjata.. Jokin osa siellä sisällä helisee.. Oho.

Huomiseksi suunnitteilla matkailua normandian suuntaan..

Pääsiäistä kohden. Rentoilkaa tietoisesti.. Näinä aikoina muniminen on kovin sallittua!
Terveisin Teemunen

Paris

..onhan se,, iso." (Sanoi aikoinaan myös eräs opettaja kollegalleni, arvostellessaan hänen tekemää arkkua/kapiokirstua.)

Melko keväinen maanantai.. kepeää vaniljajogurttipiknikiä.. Elämä hymyilee toisinaan, leveästikin.
Shoppailua,, henkisistä kulttuuria, kesän ensimmäinen terassi,, Totta tosiaan! Terassikausi tuli korkattua Pariisissa.
Montmartre ja -pellier.. Hmm,, kenties ensi kerralla joku toisenlainen yöpymispaikka, kaikesta huolimatta.
Miten sitä kuvaisi,, pieni,, pittoreski on hituisen kaukainen,, sympaattinen? noup. Ehkäpä kerroksellinen (ainakin pintojen osalta).. Edullinen.. se!

Isäntäperheelleni kulkeutui yritysveiraita,, keskustelut ajautui suomalaisiin perinnelajeihin kuten "spanking in sauna", suojalkapallon ja eukon kannon MM-kisat.. Herran jestas sentään! Brittimies (jolla on vieläpä ruotsalainen vaimo), joka ei ole kuullut koskaan "ristinainnista", jolla pyritään tietoisesti parantamaan harvaan asuttujen seutujen perimää,,
Ja loppujen lopuksi hänen kantansa mämmiin oli jokseenkin selkeä.. "What is this shit?"
En tiedä haluaako hän todellakaan enää ikinä tulla Suomeen kaiken tämän jälkeen.. Toisaalta haluaisimmeko me edes hänen tulevan?

Huoneestani on palanut kaikki lamput.. enkä alennu pidentämään tietokoneen näytönsäästäjän aikaa, jotta voisin monitorin valossa tehdä sudokua tai lukea. Täytyisipäs siis muistaa tehdä asialle jotakin.

Töiden suhteen toiminnallista. Useita iskuja vasaralla vas.etusormeen, aina täysin samaan kohtaan. Olen ajatellutkin perustaa kaikessa hiljaisuudessa sisäisten verenvuotojen vapautusrintaman.. Myös muutamia työkaluja on vain hajonnut.. ja rannetta pakottaa. Pohjakuntoni kariutui näemmä vasaran pystyssä pitämiseen. Siispä huomenna aion ottaa järeämmän koneet käyttöön ja piikkaan kylmäverisesti aidan,, hmm, siistiksi. Perinteinen "hellävarainen konservointipiikkaus".

Ei isä,, valitettavasti tämä ei ole tuliainen.. se EHTApeli on haettava virallisesta vespojen valtakunnasta,, ja se on taas toinen tarina se!

Aprillia..

Toisinaan tuntuu, että otsake määrittää jokseenkin mitättömäksi koko viestin.
Totisinta totta:
Olen ollut koiravahtina viime yön..
Kaikki meni hienosti niin kauan kuin katsottiin koirien kanssa tv:stä pari jaksoa wonderwomania,, jenkkinaisenergiahehkutushelmiäinen.. Ruipelolta vaikuttava nainen pysäyttää huimaa vauhtia kiitävän bussin juoksemalla sen ensin kiinni ja vetämällä puskurista.. Hmm. Kuvassa voitte nähdä hänen rannekkeet, niillä voi pysäyttää luoteja.

Yöllä koirat päättivät innostua klo 03.50 huutamaan ja ulisemaan "sianlahtaus"-tyylillä.
04.30 palasin petiin pienen yölenkin jälkeen.. Voi taivas sentään. Chienne, pour moi? NO merci!!

Pariisissa tapahtuu, Gare du Nord:lla syntyi mellakka, se oli joskus alkuviikosta.. paikkoja meni palasiksi oikein urakalla.
Kaikki sai alkunsa siitä kun eräällä matkustajalle ei ollut näyttää lipuntarkastajalle tikettiä.. Suuntaan sinne, taidan jättää pummilla matkustamisen toistaiseksi vähemmälle, jos kerran seuraamukset on MOISIA.

Vielä Dreux lyhyesti:
Paikallista kirkkorakentelua odotettavissa,, joillakin on suuremmat linjat siis kesäksi tiedossa.

Toivottavasti tiilien saumaus on kehittynyt (tai kenties paremminkin palautunut) omalle tasolleen, toisin kuin kuvassa..

Ja Turistikausi, eli kevät, alkanut. Kävelykadun kapeat poikkiväylät tukkiutuu iloisesti innokkaista pyörivistävalokuvaajista. Vielä kun ilmat lämpenesivät. Yöllä oli nollakeli ja näinä muutamina päivinä lämpö ei juuri yli kymmenen ole noussutkaan..
Alkuviikko kun oli niin vakuuttava,, mutta minä luotan, että otsonikato näyttää vielä voimansa täällä keski-Euroopassakin!

Taistelutanner..

Kun mäeltä kaatuu puita niin näkyvyys paranee.

Tämä kukkula on kokenut muutoksen.. Taannoin palautin pesurilla talon II-maailmansodan asuun, nyt samainen ilmiö on käynyt puuston harventamisen johdosta.
Enää puuttuu se, että nurmikko palaisi auringon paahteessa mustaksi niin saisi tunnelman napalmin jälkeisestä meiningistä.

Päärakennuksen julkisivu on maalaustöiden osalta kunnossa.
Minimoin kommellukset ja maksimoin tehokkuuden. Pienellä miinuksella tietenkin, sillä aurinkolasini putosi maaliämpäriin. Toisaalta sekin tapahtui NIIN kovin tyylikkäästi, että sitäkin voi pitää hienona ja onnistuneena suorituksena:
Katsoin ylöspäin, jolloin otsallani olleet lasini kiepsahtivat niskaan ja sieltä takanani olleeseen ämpäriin.
Kiitos vesiohenteisen silikaattimaalin olen edelleen samaisten haga-lasien käyttäjä.
Metalliosia ja luukkujen maalauksia vielä riittää.. Sitten autotallin rappausta,, jonka lopullinen työskentelykohtalo selvinnee huomenna.

Naapuri tarjosi eilen maistiaisiksi puolikuivaa kania. Kuin kanaa. Hitusen kärvähtänyt kuori, mutten kehdannut valittanut. Kuitenkin kokenee aika kovia juostessaan moista otusta kiinni?? 60km/h.
Lisäksi munuaisiani on puhdistettu höyrytettyjen maan uumenissa kasvatettujen valkoisten parsojen avulla..
Tänään iltapalaksi alkuun vinegar-tomaatteja ja mozzarellaa ja sitten pastaa+pestoa..
Hmm, on tullut syötyä myös lammasta ja vasikkaa.. Niin ja myös homehtuneita pistaasipähkinöitä..

Pääsiäinen tulee, sen huomaa kaupoissa. Haluaisin nähdä sen lapsen joka vetäisisi Cora-kaupan suurimman suklaajänön kertaistumalta.. Sain hankittua usb-johdon kameraani, samainen suklaapupumyymälämassiiviliike myy myös elektroniikkaa. Piuhanen on tarkoitettu PlayStation liittämiseen tietokoneeseen,, jojomallinen kelautuva johtohässäkkä!
Hirvittää,, sorrunko tämän parin euron hankinnan vuoksi nyt ostamaan pleikkarinkin?

eka paiva

hmm.. TAAS.
kesäaika + jetlack + pitkään nukuttuihin aamuihin tottuminen = ristisilmäisyyttä aamutuimaan.

Asennoiduin aamuheräämiseeni ja sainkin itseni ylös,, lopulta.

Uskoin aloittavani työt varhain,, mutta ostoslistan tekeminen ja haahuilu syö todellisen "TYÖN" alkua yllättäen.
Edellisosasta, "sinne ja takaisin", Suomeen jouluksi palatessani, jäi siveltimet ranskalaiseen vesijohtovesiastiaan lillumaan. Muutamat kuukaudet,, (ja kenties lattialämmölläkin on osuutta asiaan?) oli kuivattanut astian sisällön ja nyt suteja voikin käyttää esim. vasarana.

Yhtäkaikki, sivellin- ja hanskaostoksien kautta töihin.
Aurinkoa,, en voi ymmärtää, että viime viikolla ranskassa olisi muka satanut vielä lunta!
..tein osan aikaa tänään töitä ilman paitaa, ku oli vaan nii kuuma!!

Toivottavasti vastaavia päiviä vielä riittää, koska työt todellakin tarttis saada tehryksi!
Huomenna,, aivan hirveellä drivellä. (Se on niinkuin asennetta!)

Ainiin,, nuo kuvat! Niitä ei tule sen vuoksi toistaiseksi blogiini, kun unohdin kameran USB-piuhani kotiin.
Uskon sellaisen kuitenkin jostain täältä löytyvän!
Ei riitä, että lähtiessään jättää passin ja ajelee sitä hakemaan, on myös todellakin UNOHDETTAVA jotain!

Frankkien maa

Jep.. seikkailu jatkuu (Näin alkanee kaikki itseään edes himpun verran kunnioittavat tekstit,, kö?)
Suomen hitusen jäiset vesialueet jäi taka-alalle ja määränpääksi koitui jälleen fransmannien valtakunta.
Valitsin koneesta ikkunapaikan, bonuksena viereinen penkki oli vieläpä tyhjä, joten levittäydyin käytävän vieressä istuneen herran kanssa maksimaalisesti.. joskin hän veti pidemmän korren kaivaessaan DVD-laitteistonsa esiin ja alkaessaan katsomaan mitättömän pieneltä kuvaruudulta jotain elokuvaa.. Keskityin sudokuihin,, ajoittain kuitenkin hieman halveksien vilkuillen mitä leffassa tapahtuu. Ja hänen laitteensa akku kesti koko elokuvan ajan.. minun tuurillani tuskin olisi käynyt niin..

Laskeutuminen.. joku yksinäinen sielu kunnioitti edelleen vanhaa "taputetaan! ..koska laskeutuminen onnistui,,! emmekä räjähtäneet kiitoradalle lentokapteenin unohtaessa laskea laskutelineet.." -tapaa. Hän luovutti aika pikaisesti kun muu kansa esitti niin kovin lentämiseen turtunutta. Minusta olisi luvan saanut jatkaa pidempäänkin.. jos olisi jatkanut olisin minäkin ehkä ehtinyt mukaan taputtamaan.

(Tähän tulee kuva.. varmaankin. Joskus. Se on vissiin lentokoneen ikkunasta kuvattu Suomen saaristo maisema, jossa vedet on edelleen jonkinlaisen jääpeitteen alla)

Tässä:

matka jatkuu..

Tiedossa lentomatkailun riemua ja shortsikelejä (..hmm niin, kuulemma Dreuxissa oli tullut lunta ja ollut yöpakkasia tuossa männäviikolla).
Rakennus huutelee vielä muutamiin seiniin väriä ja autotalli jonkinlaista rappauspintaa.
Vko 13 aloittaa taas todellisen toiminnan, katsotaan mitä ikinä se sitten tarkoittaakin..
Todellakin on hinkua saada tämä projekti pois jaloista!

Bytheway! Haluaisiko joku ostaa auton? Scenic, 2002, 16v, 1.6. Tilaihme. 87000km.
Hyvin laitettu, (ei tarkoita, että olisin osallistunut (vielä ainakaan) PimpMyCar-sarjaan) vastikään kone rempattu.
..Kummallista kuinka auto antaa uutta motivaatiota työntekoon, lähden siis ansaitsemaan remonttirahojani hiljalleen takaisin..
Katsellaan. Niin ja ostoilmoitukset sähköpostiin!
T. hitusen autoihin ..suivaantunut, tuleva ex-renu-omistaja, Tee