Kevät kohisee kesäksi

Niin saapui taas aika, jolloin yleensä lomat on voinut unohtaa ja alkaa olla kiirettä ilmassa. Lumet on menetettyjä ja kärpäset heränneet. Lapsille ei enää tarvitse tolkuttaa, ettei hiihtäminen ja pulkkailu luonnistu. Perhoset, sammakot ja sisiliskot vipeltää..

Kevät kului parin uunin tekemisen, Hml:n vankilan tornien korjaamisen, Hgin Observaatorion rappauskorjausten merkeissä.. vielä pitäis kirjallisia tehdä ja Helsinki on tunnetusti lisälisätöiden kehto, etenkin yliopisto. Nyt voi hiljalleen alkaa ihmetellä kesän työsuman avaamista jo jotenkin ennakolta. "Hyvä kun on töitä".
Niin se elämä heittelee, toisinaan saa lomautuspaperit ja toisinaan töitä pitää jakaa, että ne tulisi joskus valmiiksikin.

Kotirempan suhteen on kovasti suunnitelmia, mutta toistaiseksi on tyydytty pihan siistimiseen. Priorisointia on harjoitettu kovasti, olen muistivihkooni ja erinäisiin jo hukattuihin lappuihin kirjoittanut "to Do"-listoja,, joten ehkä joskus jotain tapahtuukin. Onhan (hyvin) suunniteltu puoliksi tehty.. mutta toisaalta monesti suunniteltu ei ole kuitenkaan esimerkiksi 90%:sesti tehty.
Kotona vieraili kuivakäymälän ja harmaavedensuodatuksen asiantuntijat miettimässä pesuvesien ja käymäläjätteiden tulevaisuutta. Hiljalleen siis jotkut asiat lähtee eteenpäin!

Emännän hepo sai vastikään varsan ja suunnitelmissa on muutamia lampaita nurmen popsintaan.. ihan bondemeininkiä siis. Rosvopaistia odotellessa.

Lainaus eräältä päivältä:
Mä: "Oho, olipas keltainen perhonen. Taisi olla sitruunaperhonen."
U: "Niin, sitruunaperhoset syö sitruunoita, kaaliperhoset kaalia ja nokkosperhoset nokkosia."
Mä: "Tjaa,, mitäs sitten neitoperhoset syö?"
U: "..hmm.. No tietenkin hienoja ruokia."

juu man jöör de

23.8.2011:
Homma etenee,, hiljalleen, turhan hiljalleen. Työkaveri pilkkoi sirkkelillä kätensä, eikä voi jättää ihmisiä pulaan, joten olen väistämättä joutunut puuhailemaan töitä, tuurailutunnelmaa sovittuihin keikkoihin. Lisäksi valmistamani seinät on jälleen tahrittu ja rikottu, työllistävää vaikutusta siis havaittavissa. Turhauttavaa, mutta työllistävää.

Taloon tulee vesi ja sähkökaapelitkin on kuopassaan,, kun vain joku yhdistäisi piuhat ja kaapit ja mitälie. Kuun loppu lähestyy ja silloin katkennee kaikki vanhat yhteydet ja pitäisi olla omillaan. Katto on edelleen korjaamatta, samoin uunit, joiden käyttö on kovin lähellä.. kosteus alkaa aamuisin olla sisälläkin sitä luokkaa, että olisi asiallista päästä tupruttamaan piipuista kaasuja ulkoilmaan.

---------
Edellä mainitusti tuli puoli vuotta sitten kirjoitettua luonnos, joka jäi julkaisematta.
---------

Nyt 25.2.2012:

Sain ensimmäisen lomautuksen ikinä ja riemuissani pidin kesällä rästiin jääneen kesälomani tammi-helmikuussa.
Uuneja on polteltu innolla. Itse hoidettiin kuntoon.. Tulipesät ja hormit slammattiin savilaastilla.
Sähköä ja vettä tulee ja menee.. (toivottavasti ei kuitenkaan minne sattuu.) Pattereilla lämmittämistä on vältetty vahvasti (jos ette usko niin kysykää serkkutytöltäni joka kävi hytisemässä luonamme eräänä iltana viltin alla pipo päässä.. Voi Enni-parkaa, TAI kollegani Joensuusta, joka oli muurata itselleen parvisängyn pönttöuunin viereen).
Ollaan "pärjätty" -32asteen pakkasillakin ilman sähkölämmitystä. Lattiat on kylmät, muttei vielä kertaakaan ole jään takia sisällä liukasteltu! Puuvajan sisältöä ollaan verotettu säälimättä. Vielä on noin 3/4 osaa puista jäljellä lähtötilanteesta, joten hienosti tämä ja ensi talvikin pärjättänee näillä puunkäytöillä.. vaikka välillä tuleekin vuorokaudessa poltettua kovilla pakkasilla kaikkiaan 18 pesällistä puuta koko talon uuneissa! Omaa pientä metsälänttiä tulisi tänä talvena vielä harventaa..

Kattoa saatiin loppusyksystä sen verran "korjattua", että lumet ovat roikkuneet lappeilla ja sulamisvesiäkään ei ole pahemmin välipohjaan joutunut. Nyt tulleiden plusasteiden myötä kattokuormat kasvaa ja lumimäärä vähennee. Ilmassa alkaa olla keväistä tunnelmaa, eikä haittaa yhtään!

Huhhui. Mitäs sitten. Lapset kasvaa ja oppii elämää. Maaseudun rauhassa ollaan ihmetelty tähtiä ja kuutamoita. Lumilinnatunnelmaa ja mäenlaskua,, luistelua ja uimahalliretkiä. Ja tietty listattu ensi kesän suunnitelmia talon ja ympäristön suhteen useaan otteeseen. Prioriteettilistan prioriteettisemman listan luonti on tuonut ongelmia.. Joten jätetään se toistaiseksi oman onnen nojaan.

Naapurissa pitäisi käydä ihmettelemässä heidän vanhaa leivinuunia, josko siitä olisi malliksi meille. Varastossa kyhjöttää muutamat uunit tulevaisuutta silmälläpitäen. Maaliskuussa pitäisi harjoitella vaihteeksi uunien kyhäystä, Vantaalle pitäisi nousta toimestani yksi kakluuni ja pönttöuuni.. Muutoin työrintamalla tiedossa Suomenlinnaa ja Tammisaaren retkeilyä sitten keväämmällä, I hope.

Tällaista meillä on täällä landella.. Lunta piisaa. Lumityöt on toistaiseksi hoidettu käsipelillä, mutta kyllä koneen hankintaakin on vakavasti harkittu. Olisihan sillä vähän muutakin käyttöä tulevaisuudessa kuin lumen lykkimistä talvisin..

Maisemat vaihtui

Niin se elämä heittelee, että joskus on muutosten aika. Nyt on tapahtunut pienessä ajassa paljon.. tai johan aikaa on vierinyt taas runsain mitoin, mutta yhtä kaikki..
Asunnon vaihtelu siis tapahtui. Eikä kohdetta tarvinnutkaan hakea kuin noin 4-5 vuotta, niin johan se putkahti eteemme!
"ei ole punaista tupaa, eikä perunamaata" laulaa sir Elwood.
Hmm.. meidän pikkumökkimme, aitta ja navetta ovat kyllä punaiset. Pihalla on viljelty joskus perunaa, mutta tällä hetkellä maassa möyrii vain omat mukulamme. Naapurin tontilta kyllä saa kiskoa mielin määrin maa-artisokkaa, (ilmoittautukoot ne jotka ovat kiinnostuneet?).

Suunnitteleilla on erillinen blogisivu tätä "projektia" varten. Liekö onnistuu kun tämäkin on usein niin etäinen asia. Mutta pitkällinen projekti kaikessa lyhykäisyydessään: Hankimme vanhan talon, 1885-vuodelta. Pitkällisten kaupallisten vääntöjen jälkeen tavarat on siirretty uuteen osoitteeseen ja pihalla aloitettu kaivaminen vedelle ja sähkölle..
Projektille ei ole määränpäätä tiedossa,, ja hyvä niin. Kenties jouluksi valmiiseen kotiin, vuosiluvusta tosin emme uskalla vielä edes antaa arvioita. Hmm.. mitäs tuumaisi. Paljon työtä, mutta toiveissa selvitä kylmästä talvesta kohtuullisin kärsimyksin; liiterissä on runsaasti puuta ja nuohooja antanee kohtuullisella suostumuksella takuun käyttää muutamia uuneja,, luulemme.

Eli edessä erilaista elämää, peltomaisemaa, tähtitaivasta ilman valosaastetta ja oman kodin rauhaa.. tästä tulee pitkällinen sessio kun istutaan miettimään tekemättömiä töitä.
Nyt sitten olisi tarjolla kysymys tämän teemuki-sivun lukijoille, mikä voisi olla tämän rakennusprojektia koskevan blogisivuston nimi?

vantaan juoksijat/uimarit

Tein kaiken tämän kaaoksen keskellä koosteen Vantaalla olleesta ExtremeRun-tapahtumasta.
Heti tuli musiikin suhteen tekijänoikeussanktioilmoitus, joten saa nähdä kauanko kyseinen pätkä youtubessa näkyy, mutta kotvan se siellä vielä taitaa olla.. saksassa ei enää näy. Mutta onhan tällainen aika ankeaa katseltavaa, jos ei ole musaa, joka kiinnittää toimintaan..

XRUN

Jees, palaan tuonnempana asiaan, kun on nyt kaikenlaista hektisyyttä. So long.

long time no sea

Piiiitkästä aikaa taas tänne.

Pitää kiirettä, on hoidettava sosiaalista kotielämää ja työasioita, joten blogeilu on jäänyt tyystin taka-alalle. Lisäksi videokisat pukkasi taas yllättäin eteen, yllätti kuin syysliukkaat. Minuuttileffani tuli kolmanneksi, joten sellainen tuloskunto tänä vuonna.. ei mullistanut, ehkä ensi vuonna jotain muuta taas.

Töitä on hirveesti, kenties kesällä sitten koittaa työttömyys! Yksi kirkko, teatteri ja puutarha aiheuttaa tämän hetkiset singahtelut + muutama yksityinen projekti pitäisi toukokuussa saattaa vielä päätökseen.. tällainen hommien leviäminen tekee elämästä hektisen poukkoilun, onneksi koti poimii kyydistä kimmonneen hellään huomaan. Ja muutaman päivän sairastelut auttaa priorisoimaan aikataulunkäyttöä.

Kevät tulee ja se on kivaa se! Lunta oli hirvittävän paljon, joten odotin loskaa riittävän vielä pitkään, mutta jonnekin se kaikki neste on jo kadonnut.

No mutta tässä linkki youtubeen, jossa tuo minuuttipätkä majailee:

IHAN ALUKSI

Taas on perheellisen riennettävä ahertamaan

ei enää pääjalkaisiako?

On siis alkanut vaihe kun ukkelit ei ole mitään ilman napaa, ja siihen tarvitaan mahaa.

2011 korkkaus

Kirjoittamisen osalta ei tänä vuonna oikein tunnu lähtevän.. Taitaa olla kolmas kerta kun yritän.

Perhe taas voimissaan ja hyvä niin! Sairastelulle altistui sitten koko perhe, paitsi mä.
Vuosi siis aloitettu poikkeuksellisesti sairastelulla, lasten unirytmit kateissa ja työintokin unohtui viime vuodelle! ..vai oliko sitä ylipäänsä 2010?
Mut eiköhän noita motivaatioita tule vastaan ku jaksaa työmaita kiertää, vaikka sitten joitain vähän käytettyjä virolaisia tai polskaversioita, rippeetkin kelpaa.. kai niistä saa koottua yhden kokonaisen projektin kestävän motivaatiokimpun kun vaan näkee vaivaa.

Lunta on tullut ensin runsaasti ja sitten vettä, hieman pakkasta ja lisää lunta. Polkupyöräilylle on vaikeusasteeltaan kovin haasteellisia kelejä.

Töissä on poikkeuksellista meininkiä. Yhdellä työmaalla oli katolta pudonnut jonkun "siviilin" volvon katolle vähän jäätä, ei kuulemma hyvä asia. Toisella työmaalla on selkäni takana huputettu alue, jolla asuu liuta kaktuksia.. Kaikkeen sitä ihminen päänsä panee..? "Auts".


Ajattelin aloittaa uuden "fotoharrastuksen", materiaali-ilmevalokuvauksen. Saa osallistua, jos innostuu bongaamaan naamoja arkipäivästä, otetaan emaililla vastaan ja pistän vaikka tänne jotenkin esille, jos nappaa.. Tässä muutamat maistiaiset kotopuolesta.

Joulu-pipariksi?

..noh, erilainen se joulu oli.
Lähtökohda oli vähintäänkin erikoiset: hevosfarmin hoitopesti, 5 pollea, kolme yötä ja päivää. Pari kipeää lapsosta.

Usvainen otti rennosti vieraalla sohvalla, parhaimmillaan hän kipusi 40,5 asteen kuumeeseen. Nyt sitten harjoitellaan taas vatsalaukun kasvattamista ja yritetään toipua terveiden kirjoihin. OnskuPonsku (kuten Usva tapaa sanoa) nuhailee ja korotti vain kerran päälle 38 asteen.. nyt puklailut koostuu maidosta ja rää´ästä ja äänen muodostus on pihinää. Kuumetta oli taas tänä aamuna tarjolla.. Tuulinen onnistui myös saamaan parhaan tuloksensa vähään aikaan, päälle 38:n. Mä olen se musta lammas, joka on pysynyt terveenä. Astmaatikkona ja hippofobistina selvisin yllättävän kohtuullisesti yhden ruokinnan taktiikalla ja lumitöillä (eli onneksi Tuuli pystyi kipeänäkin toimimaan!)

Eli joulukirkko jäi väliin. Pukki kävi, kaikkia lahjoja ei Uu saanut parissa päivässä avattua,, ei sikäli, että niitä olisi järjettömästi ollut, vaan kuntohuippu ei nyt ajoittunut tähän hetkeen..
Joulusapuskat ilmestyi paikalle, kiitos uutterien vanhuksieni, joiden kävi ilmeisen kovasti sääliksi niin lapsiamme kuin meitä aikuisiakin siellä korven keskellä. Eli isäni ja äitini saapui lukuisten kylmä/lämpölaukkujen kanssa paikalla. Isä intoutui verestämään reilun 40v:n takaisia kokemuksiaan ja puuhasi tallitöitä (kuten uutteran tontun aina pitääkin!) ja onhan isovanhemmista riemua pienten sairaiden ihmisten sylittelyyn!

Jeps, erilainen joulu.
Lahjat jäi ostamatta ja suunnitellut internet-korttimme on vieläkin puuhaa- ja postittamatta.. tuskin kulkeutuu tutuille ennen ensi vuotta!

Nyt hartaassa toiveessa on, että koko perhe saataisiin terveeksi ja elämä alkaisi taas pyöriä ilman hillitöntä käytettyjen nenäliinojen vuorta!

tunnustanko väriä

Hetken jo luulin/pelkäsin, että olen vihreä,, viherpipertäjä, minulle oli lyöty leima otsaan?
Sen läiskäytti tyttäreni, joka tarjoilee muoviastioilta mukamasruokaa minulle ja sain aina vihreät ruokailuvälineet, lautaset ja mukit. Lisäksi minua kutsuttiin toisinaan "hipsuksi", se on teletappihahmoista se vihreä möhömaha,, muumimaailman hepuista olen ollut Nuuskamuikkunen, jälleen vihreä dude. (Tässä vaiheessa puolisoni, joka pesi takanani hampaitaan ja luki olkani yli tähän asti kirjoitetun tekstin, taputti osaaottavasti selkääni..) On myönnettävä, että minulla on muutamat vihreät lempipaidat ja työhousuni toki on vihreät.. Mutta ei se silti minusta mitään Hulk- tai irlantilaista pyhää Patrickia-hahmoa tee, eihän!?
Ok, myös tilini on lokoisessa vihreälogoisessa tapiolassa.

Kun rummutamme purkkeja kynärumpukapuloilla saan AINA vihreäpäiset, en koskaan niitä purppuran värisiä! En ole (kovin) katkera, mutta.. kuitenkin,, yllättynyt tästä värillisyydestäni.
"Minkä mukin sinä otat"
"Otan keltaisen"
"Ei, ota sinä hipsu tämä vihreä"
-keskustelu oli minulle arkea.

Nyt koitti yllättävä muutos, sainkin sinisen lautasen ja pyynnön: "tule tiivitaavi syömään, tämä on sormiruokaa". Tiivitaavi on sinertävä teletappimöhömaha (jolla on käsilaukku). Jännityksellä odotan onko väriolemukseni aivan yleisesti muuttunut siniseen..

Kummitustätini ei saanut visiitillään ilmeisesti omaa värikoodiaan..? Hän jätti reseptikirjansa pohjoiseen, mutta onneksi muisti yhden lohipiirakkaohjeen (Kiitos, oli hyvää, ei jäänyt yhtään Ouluun postitettavaksi). Lisäksi Liinuli kunnostautui ahkeralla luennalla mm. Hra Hakkaraisen matkakertomuksista. Eli me vanhemmat lomailtiin :)

Joulu kolkuttelee hiljalleen, Porvoossa lunta riittää ja se on mahtavaa! On hienoa kun pääsee ulos tarpomaan hangissa. Kuvasarjassa on mm. Nuuskamuikkusen kauan kadoksissa ollut velipoika Rudolf "rosvo" Muikkunen

Frescoaatelmia ja uuneilua

Frescomaalauksia tiedetään tehdyn reilut tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ideana on se, että märkään laastiin maalataan juttuja, väri imeytyy laastiin ja värjää sen syvemmältä kuin pelkästään pinnasta, "märkää märälle"-tekniikkaa, herjaa jotkut. Jos maalataan kuivalle pinnalle kalkkimaalilla on kyseessä seccomaalausta. Oliko silloin joskus tiukkoja aikatauluja valmistumisen suhteen: "tämä on saatava jouluksi (tai juhannukseksi) valmiiksi!". Ei ollu, ei ollut silloin joulua tarjolla! Mutta kenties jotain muuta,, tyyliin Dionysoksen/Bacchuksen festarit tai nimpparit ..joten taiteilijareppana paniikissa maalasi märälle laastille kun ei ollut aikaa kuivumisen odottelulle? Varmasti oli jotain tällaista!? No se sitten osoittautui ihan ok aatokseksi, "hiemanhan se vaalenee, mut niin kalkkimaali aina.. Voipa väki sitten nuhjuta seiniä, eikä maali hilseile pinnasta", tuo artisti saattoi ajatella.. jotain neljä tuhatta vuotta sitten jossain kreikka-egypti-suunnilla,, tai kaksoisvirroilla? Minulla tulee kiire vielä joulukuussa, mutta joulun mentyä onkin taas aikaa leppoisasti kesään asti. Hetkelliset kiireet luo hetkittäin hektisyyksiä. Seuraavat kalkkimaalailut lienee Hesan suunnilla vuoden vaihduttua..

Noh, nyt tulisi saada uuni valmiiksi ja sitten toivon mukaan rappaushommien laskelmien katsotaan olleen kohtuulliset ja muutaman kuukauden työt varmistuu sitä myöden. Ensi vuodesta ei ole vielä mitään varmaa tiedossa,, aavistuksia töiden tiimoilta on olemassa,, joten kai sitä jotain kehkeytyy. Jos ei kukaan mulle keksi, niin pitää kai alkaa itse keksimään jotain, itselleen. Yhtä kaikki, ei huoleta.


Uuni etenee rauhallisesti, tunnelma vastannee siinä mielessä Hyryn Uuni-kirjaa,, muussa mielessä ei mitenkään. Kuvassa kaakeliuunin sisäpuolta, peräkaakelissa näkyy W.Andstenin leima ja kaakelin puuhanneen duunarin nimmari E.B.


Tässä kuva, joka vastannee aika tarkkaa aiemmassa kirjoituksessa olleessa purkuvaiheen kuvan tilannetta. Eli kanavat on hieman toisin päin ja tulipesä erotettu 10mm villoilla savukanavien seinistä ja uunin rungosta.

duunarin arkea

..töissä taas, pakko on perheellisen yrittää tuoda leivän päälle särvintä.

Pistin reilun tonnin painoisen kaakeli-tiilimöhkäleen sileeksi ja yritän koota sen uudelleen. Lisäksi pitäis helsingissä välillä käydä ihmettelemässä erinäisiä sivuprojekteja, tulevia päätoimisia kohteita. Uunityömaalla eräs timpuri kysyi tarvitsenko jotain rautakaupasta, pyysin 60 tulitiiltä, säkin tulenkestävää valumassaa, perustiiliä ja suursäkillisen (n.1200kg) motivaatiota. Kolme ensimmäistä tuli, suursäkit oli kuulemma loppu ja niitä on tilattu niin paljon, että joutunee odottamaan keväälle asti..?

Sikäli hieno työmaa, että teline on talon puolesta, eikä tällä työmaalla tarvitse yrittää saada vettä järvestä tai lunta sulattamalla (sekin on nimittäin joskus tullut vastaan!) ..ja yhdellä työmaalla oli märkää hiekkaa, niin sitä kuumennettiin puhaltimella, että sen pystyi seulomaan. Kaikkeen sitä energiaa saa kulumaan kun oikein kunnolla vaivaa näkee! Henkilökohtaisella tasolla hiilijalanjälkeni koostuu lähinnä liikkumisesta, autoilu ja busseilu kuormittaa osaltani 95% koko ympäristökuonastani,, tuli hesarin sivuilla testattua. Ei ole helppo vaikuttaa moisiin asioihin,, mut jotain on tehtävä.

Lunta ilmestyi ja isomman pikkuneidin polkupyörä vaihtui näin ollen pulkkaan. Ihan aiheellista vaihtelua, johan kesää tuli taas koettua ja syksyä myös..hmm, nautittua?

Päällepuhumisen ihanuus ja kauheus

Suomen Oonakiintiö kasvoi yhdellä taannoin, tänä vuonna kissa ei juonut kastemaljasta, muuten melkein rutiinimaista menoa kahden vuoden takaiseen tunnelmiin.

Ollaan taannoin päätetty, ettemme me vanhemmat enää puutu asiaan toisen vanhemman lapselle puhuessa. Ei ole helppoa pitää suutaan kiinni, etenkään joissain kiistatilanteissa. Päälle puhuminen on helppoa, kun siihen on tottunut,, tai kenties se ei ole edes ollutkaan vaikeaa, mutta asian sorkkimatta jättäminen, edes pienen sivulaiseen verran, SE on hankalaa.
Muutenkin on saanut alkaa opetella uutta lähestymistä kysymysten asetteluun. Se, että laukoo kysymyksiä toisen perään ei tunnu tuovan tulosta: "onko vatsa täynnä, otatko vielä lisää,, vai joko riitti, otatko jälkkäriä?" Ja tähän lapsi voi esimerkiksi vastata: "EI". Valitse siitä sitten itse mihin oikein halusit tämän yksiselitteisen vastauksen!! En oikeastaan koskaan ole odottanutkaan saavani "joo, en, joo, joo"-vastaussettiä.. Silti heitän kysymyksiä liukuhihnalta.
Tällaisen kysymyssarjan päätteeksi sitä yleensä "alentuu" kysymään uudelleen: "joko riitti, muona?" ja odottaa kärsivällisesti vastausta.

Ja mitä kahteen pikkuneitiin tulee, vaikuttaa siltä, että meillä on asiat hienosti.. toistaiseksi ainakin, kopkop.
Uu hoitelee, silittelee ja halailee pikkusiskoaan ja silloin tällöin kertoo pienemmälle tämän huutaessa: "ei hätää pikkusisko". Se on hellyyttävää!

Arki on toistaiseksi töiden välttelyä, odottelen hitusen kauhulla sitä kun on taas pakko mennä paiskimaan puuhia, joulukiireet alkaa painaa päälle, ainahan on niitä "jouluksi kotiin" -projekteja,, joten sellaista odotellessa.
Pyhtään patsasta kävin oikaisemassa reilut viisi senttiä metrin matkalla,, Uskoisin, ettei se joulukirkossa rojahda seurakunnan syliin (tai lisäpainoksi harteille!). kopkop.

Loppuun isken kuvaparit, 1926 ja 1800luvun lopulta otetut otokset kirkkosalista nykyisten kuvien rinnalla.

me ristiriitaiset

Vanhemmat ovat ristiriitaisia:
Oli Maisan synttärit, lapsille suunnattu kirjallisuushahmo ja leffatähti oli WSOY:llä vierailulla ja lapsille (eli vanhemmille) tarjolla kirjoja alella. Maisa oli sellainen 180 cm pehmoasuinen jättiläinen, melko pelottava hahmo kun sitä katsoo tuollaisen 90 senttisen lapsen kuvakulmasta,, testasin! Tyttäreni kätteli tuota pehmeää otusta sylistäni. Jos ajattelisin itselleni vastaavan "tilanteen", se voisi olla sellainen, että tapaisin maineikkaan salapoliisin Hercule Poirotin, joka olisi noin 3,5 metrinen.. halaa siinä sitten jalkaa ja haastele viisaita?

Vanhemmat sanovat lapsilleen "menetkö halaamaan Maisaa".. "mee ny vaa,, kato se Maisa.. tiätsä". Eräs tyttö kävi halaamassa ja sanoi sitten äidilleen: "nyt äiti halaa". Ei halannut äiti, olis ehkä kannattanu.

Syntyy ongelma tilanne; Lapselle opetetaan halaamaan ja antamaan esim. poskipusuja sukulaisille, kun koittaa lähdön hetki. Monestiko näissä tilanteissa aikuiset hyvästelevät toisensa vastaavasti.. harvoin, jos ollenkaan. Sanotaan vaan: "jep, kiitti ja moi, nähdään", pianhan me taas tavataan. Lapsenko pitää hyvästellä enemmän, ja miksi?
Millaisen kuvan lapsi oikein siitä saa, että hän hyvästelee oikein huolella kaikki läsnäolevat ja muut vaan vinkkaa kädellä "jesmoi"?

Joskus aloin tietoisesti tavatessani läheisiä ihmisiä, kätellä tai halata heitä, sitä olen jokseenkin onnistunut jatkamaan, ja se ei ole enää niinkään harkittua vaan spontaania,, kaikessa sattumanvaraisuudessa. Miksei sitten lähdön hetkelläkin ottaisi ilon irti hyvästelemisestä? Mulla on oikeus ja velvollisuuskin, kun yritän tolkuttaa tällaista "sanomaa" jälkipolvelleni?!

Virtsattelua

Kirjoitin 2008 marraskuussa tekstiä luonnokseksi siitä, kuinka pissatimme esikoistamme parin viikon ikäisestä lähtien. En kuitenkaan saanut aikaiseksi julkaista sitä blogissani,, ja jotenkin lapsen ulosteluista haasteleminen ei tunnu hirvittävän luontevalta. Kyseisen luonnoksen lopussa oli kuitenkin tekstipätkä, johon nyt parin vuoden hauduttelulla haluan palata. Sitä ennen voisin lyhyesti riipaista tuota pissailu-asiaa sen verran, että joo, tulokastakin pissatetaan vastaavasti lavuaarilla tai pöntöllä silloin kun vaikuttaa siltä, että hänellä voisi olla hätä, ja yllättävän usein onnistuneesti. Kun ollaan perustarpeiden äärellä ei ole monia vaihtoehtoja, mitkä tuossa iässä olevaa harmittaisi, ulostustarve on yksi niistä.. Nyt tuohon pieneen taannoiseen unhoittuneeseen tekstipätkään.

(2008 marraskuulta:)
"Lapselle asioiden selittäminen on haasteellista. Vaikka hän ei juuri kommentoikaan, on tajuttava, ettei hän varsinaisesti tiedä MISTÄÄN MITÄÄN.
Otetaan esimerkki:
Kannan lasta sylissä ja menen hakemaan postit eteisen välioven takaa ja kerron samalla lapselle mitä olen tekemässä. "kävellään tänne eteiseen", minä sanon. Tässä tulee ensimmäiset ongelmat, koska vauva ei osaa kävellä, eikä tiedä mitä se oikein on, saati sitten sana "eteinen". Eli joudutaan selittämään. "Kävely on liikkumista" (josta seuraa välitön ongelma "liikuminen"-sanan määrittelemisestä!) Välioven avaaminen -> oven kahvan toimintaperiaatteen läpikäyminen, saranat, oven huullokset, karmit ja niiden kiinnittyminen rakenteisiin, postiluukun toiminta, posteljoonin toimenkuva, postilaitos.. Hetken päästä sitä havahtuukin olevansa vauva kainalossa käytävässä kyykyssä postiluukun nimilistaa tavaamassa.. Nollasta lähteminen ei ole helppoa. Silloin haudutettu aamutee ennättää jäähtyä kuppiin."

Pitää edelleen paikkansa, ei ole tämä osuus vanhentunut näiden parin vuoden aikana. Mutta nykyään sitä ei jaksa tajuta moista lähtökohtaa vastaavassa mittakaavassa. Luottaa siihen, että kyllä lapsonen jotenkin vaan oppii, eikä hänelle kenties kannata kaikkea yrittää valaista ensimmäisen kuukausien, tai vuodenkaan aikana.. On paljon kaikkea läpikäytävää, ei tahdo millään aika riittää kaikkeen valaisemiseen. Usvasenkin kanssa on vielä sitä puuhaa loputtomasti jäljellä, voin onnekseni usein kuitenkin pysähtyä selittämään jotakin "tärkeää" asiaa. Kuten tuossa muutamat päivät sitten metsässä mietittiin tammenterhojen kiertokulkua oravien ja itämisen kautta suureksi puuksi.
Toistaiseksi ei ole tullut hetkeä, jolloin lapsi ei olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut kuunnellakseen selitystäni jostakin asiasta,, tai sitten voi olla myös niin, että mä en vain ole huomannut kun tohkeissani olen paneutunut asiaan, että neiti onkin napannut lelut syliinsä ja painellut leikkimään omiaan..

Odotan innolla tulevia pimeitä iltoja, kun päästään nauttimaan pilvettömistä tähtitaivaista ja kynttilän valosta.
Tässä erään työmaani tähtitaivasta muutamien viikkojen takaa. Otava/Ursa Major/Iso karhu. Siitä on hyvä lähteä suunnistamaan.