..too RS tai

..Ajattelin tänään kertoa rappauskonservoinnista ja konservointietiikasta.. Mutta sitä tuossa aikani kirjoitettua (ja näppäimistöllä tovin nukuttuani,, shift-nappulan kuva poskessa) tajusin, etten ole siitä edes ITSE kiinnostunut niin paljon, että jaksaisin kirjoittaa koko jutun,, saati sitten "oikolukea".. Päätin siis hylätä tuon idean.

Laitan kuitenkin mahtavan innovaationi tähän, koska tämän avulla mestarinpuolikkaasta voi tulla aivan kokonainen!
Injektointiväline isoisiin koloihin: Maastopyörän sisäkumi (made in Thailand), täytetään laastilla ja voidaan käyttää pursotushenkisesti yli sentin koloihin.. Erittäin toimivahkoinen. Kannattaa solmia toinen pää.. -> vähemmän laastia lahkeilla.
Solmujen avulla voi myös nerokkaasti säädellä "injektootterin" laastivetokykyä ja sitämyöten myös kannateltavaa painoa.

Jos joku on kuitenkin todella kiinnostunut konservoinnista niin kysykää.. En tiedä jaksanko alkaa selittämään sen ihmeemmin mitään, mutta voin antaa vaikka joitakin yhteystietoja, joista voi olla apua.

Suomessa "pirkkakeksinnöt" pohjautuu pitkälti sukkahousuihin.. Tiesitteko ihmiset, että japanissa vastaava "innovaattori" on klemmari.. vai oliko se pyykkipoika? Noh, samapa tuo.

Sain tänään seinät pestyä.. edessä on aikalailla pähkinöitäviä asioita.
Noh, huomenna koittaa perjantai. Isäni tulee Pariisiin. Menen katsomaan paljonko isä otti matkalle rahaa mukaan ja millaista ruokaa sillä oikein saa.. Tai siis saanko minäkin.
Katsellaan mitä tuleman pitää. Olen säästänyt (aika tietoisesti isäni lounas-päivällis-illallis -voitelumielessä) beaujolais noveau -kemuista saamani viinipullon.. Voi olla, että kultivoidutaan siis sen avulla.

Onnittelemattomuutta ilmassa..

Ollaanpas sitä..
Timpan 50 V - onnea! Jarin päivät!,, Katjan päivät! Ja Esa kehtasi tänäkin vuonna ottaa vuoden ikää lisää.. ikälisää.
Eikö tällaisia hetkiä voisi jotenkin hajauttaa.. joskus on aikoja, jolloin kenelläkään ei ole mitään kekkeriä!!! Esim helmikuun puolenvälin jälkeen..?

Siis onnea ihmiset!

Ranska.
Viikonloppu Pariisissa.
Paikalliset ihmiset ovat ilmeisen jouluisia.. minä en lähtisi kadulle myymään Suomessa vielä tähän aikaan vuodesta joulukuusia, mutta kyllä täällä moiseen intoudutaan! Marraskuussa!?
"Joo! Samaan hintaan gallona erikeeperiä, jolla voi liimata neulasia sitten koko joulukuun ajan"??

Tavaratalon kokoisia joulukalentereita (luukku/ikkuna).. ja jouluvaloja.. sen verran, että sana "kohtuullisesti" käy mitättömäksi! On asioita joissa Frankit ei säästele.
Ja näistä hull.. hmm, innokkaista ihmisistä huolimatta ME jaksetaan hehkuttaa kuinka joulupukki on suomalainen!
No perkele, SE ON!

Vietin kiipeilykaupassa (au-vieux-campeur.fr) muutamat tunnit.. Sovittelin kenkiä,, (likimain kaikki mallit, myös naisten!,, joskaan en kaikkia kokoja!) Pyrin koskemaan jokaiseen D-lenkkiin, ruuvisulkkariin ja kiilaan,, hipelöin valjaita,, rutistelin köysiä. Kansallisurheilu? Ok,, myönnetään. Nämä tyypit ovat tosissaan kiipeilyn suhteen.

Kiersin muotitavarataloja (en kaukaa, vaan sisältä). Lafayette, Printemps,, hohhoi..
Kuvaavat adjektiivit: Paljon, kallis, ei minulle.
Eli realistisuus kouraan ja Champs Elyseelle.. Peugeutilla on uudet automallit tiedossa.. hyvinhyvin sporttista kaksipaikkaista.
Jotain ufoa ja jotain egologista.

UFOA:

Siinä lienee pahimmat.. Tai parhaimmat,, <- häilyvä raja. "Harmaa-alue".

risukasaankin..

..Niin, sataa se joskus sinnekin.

Kevyt laskeutuminen uuteen viikkoon. Vettä on sadellut koko päivän, joten maalailut eivät ole ottaneet oikein tuulta alleen.
Huomenna toivottavasti fiinimpää keliä niin saan yhden seinän jälleen valmiiksi..

Joskin aamu mennee materiaalihankintoihin,, "harjaterästä ja laastihiekkaa", huutaa ikkunanpielet..
Pitäisi hiljalleen aloittaa "loppurypistys",, eipä aikaakaan kun olen viimeisen seinän kimpussa, mutta siinä onkin sitten ongelmia aivan yllinkyllin ja neliöitäkin maalattavaksi liki sen verran mitä tähänkin asti olen saanut värjäiltyä..

Katsellaan.. Kyllä se joulu sieltä tulee.
Sitä odotellessa: bleau.info -kenties ensi keväälle matkaohjelmistoon hitusen kiipeilyä Ranskassa.

Murattien maanalainen armeija

Tänään "luonnon kiehtovassa maailmassa" paneudummekin murattien mielenkiintoiseen elämään.
(Kuvan lähde: http://cc.oulu.fi/~jek/muratti.jpg)

Kyllä.. Ihmiset kiehtoontuvat murateista. On hienoa saada rakennus, joka on verhottu vihreään kasvivaippaan..
Ok,, myönnetään, että ajatus on todella kiehtova TOISAALTA, mutta mitä kaikkea tuo voikaan saada rakennukselle tai muulle "kasvualustalle" aikaan?

Esimerkkitapauksemme löytyy tällä kertaa Dreuxista, Ranskasta. Noin 80 km Pariisista länteen..
Täällä on muinoin, 1920-30 luvulla innostuttu murateista siinä määrin, että on muurattu pihan "puistoon" aita, johon on jätetty kolosia, joissa murateilla on kasvumahdollisuus.
Kyllä,, muratit voivat loistavasti ja kasvoivat vuosikymmeniä. KUNNES juuret kasvoivat sen verran isoiksi, että kivestä muurattu aita joutui taipumaan..
Voin kuvitella paikallisen puutarhurin karsineen oksia ja leikelleen muotopuutarhojaan tietämättä siitä, että kivien takana ranteen paksuinen muratinjuuri paisuu reiden paksuiseksi!

Toinen kuvituksemme samasta pihapiiristä. Päärakennuksen pohjoisseinä, jolla muratti on aikoinaan kiivennyt. Kasvi on poistettu seinältä muutamia vuosia sitten. Siitä on jäänyt seinää rippeitä,, hitusia niistä "grapeistä" ja "kahvoista", joilla muratti on dynaamisin liikkein kavunnut ylöspäin.
Kun seinä pestiin painepesurillam lähti niiltä osin maali selkeästi irti, joilla muratti oli kavunnut. Muratin vartta myöten vesisade ja kondensoituva kosteus pääsevät rasittamaan seinäpintoja tai vastaavia tahoja mitä hyvänsä pitkin kyseinen kasvi sitten sinnikkäästi nouseekin.

Voi hyvät ihmiset.. punnitkaa tarkkaan mikä on esteettisyyden ja kestävien arvojen yhteys ja niiden välinen kuilu..
En voi kieltää, etteikö kasveilla verhoiltu rakennus näyttäisi sympaattiselta, ekologiselta ja maanläheiseltä, mutta.. kuinka säälinkään sitä kiviainesta, joka joutuu kohtaamaan muratin voiman.

Miettikää.. älkää kuitenkaan liian vakavasti,, ei tämän vuoksi yöunia kannata menettää ;)

busoleeta

Beaujolais-kemut.. Joo, punaista viiniä hyvin runsaasti. Paikalliset merkkihenkilöt kilistelemässä laseja ja minä.. hengailemassa. Ei välttämättä aivan "minun tyylinen" tilaisuus,, melko virallista ja.. niin, ranskalaista edustustunnelmaa näemmä.
Kyseessä on siis marraskuun joka kolmantena torstaina juhlistettava viinipullon aukaisu.
2006-vuoden viini on tällöin valmista. Tarjolla on kolmea eri punaviiniä, kaikki siis Beaujolais-alueelta..
Hmm.. Kuten isäntäni tuumasi: Hitusen raakoja punaviinejä, kuin mehua.
Myönnän, kovin makean ja "hedelmäisen" (joka on aina viinille pelottavan kuuloinen luonnehdinta?) oloista juotavaa.

Haitarimusiikkia, josta johtuen tunnelma onkin osin kuin Amelie-leffassa. Lisää punaviiniä. Alkupalaksi hitusen meetvurstia ja muuta suolaista,, Näin alkaa busolee. Väkeä valuu hiljalleen sisään, tuttavat suutelevat toisiaan poskille,, 2 krt ystävät, 4 krt hyvät ystävät,, ja jos ystävä jota on aiemmin suukoteltu neljä kertaa antaakin vain kaksi poskikosketusta on se selkeä merkki siitä, että kaikki ei ole todellakaan kohdallaan.. eli pidä lukua näistä sitten..

Edelleen punaviiniä.

Ravintola on MarketPub, entinen "räkälä", jonka paikallinen rahamies osti ja muutti hienostoravintolaksi.. Eläkeprojekti kuulemma, harrastus. Kehuttava paikka. Ja etenkin jos kyseinen henkilö kysyy "mitä pidät paikasta?" niin kannattanee kehua.. Kannattaa, kuulunee kuvaan.

Tunnelma on.. hmm.. epäsuomalainen. Kun Suomessa aletaan tosissaan harrastamaan tällaisia kemuja niin ilmainen viini on se asia, joka laittaa ihmiset saapumaan paikalle, ja nuokahtamaankin ajoissa..
Noh,, ei se mitään. Kultturellisia eroja näemmä. Pitkällisten jutusteluihmettelyjen jälkeen (muutamat ovat käyneet Rovaniemellä moottorikelkkasafarilla ja koiravaljakkoajelulla.. katselemassa revontulia.. ei silti mainintaakaan hardrockhallelujasta:) muutama kerros ylöspäin ja syömään. +Punaviiniä.

Alkuun camembert-juustoa ja salaattia. Jep,, ei juuri pääruokaa kaipaisikaan,, MUTTA periaatteesta ja syömisen ilosta tietysti:
Munuaisia.. Jaa-a. Lienee siksi, etten niitä juuri muuten söisi.
Hmm,, sanoisin maksahtavaksi. Ihan,, joo. Ja kun täällä ollaan niin päätteeksi creme brulee,, ohut liekitetty kuori, appelsiininen. Ruokajuomana punaviiniä,, kokoajan, yhtenään. Beaujolais.. (,,Ja kerran vielä sille.)
Ruoan aika vahvasti maskeeraamattoman klovnin näköinen lyhyt, tanakka vanhempi mies tuli laulamaan ranskalaisia laulusia. Kysyin isännältä tunteeko hän kaikki kys. biisit ennestään kun yhteislaulu on ..hmm.. niin korvia "huumaava". Hän vastaa "en tunne ensimmäistäkään"! Hymyilen,, se selittääkin hieman :) Mukaansa tempaavat kertosäkeet ja rallattelumelodiat (hitusen jotain rillumarei - ahti-suo-antejaan-fiilistä) on tunnelman kannalta ehdottoman tärkeää. Image is nothing, feeling is everything.

Ou-dear. Kylläisen olon päätteeksi on hienoa päästä unille.. jännityksellä odottelin mitä tuleman pitää. Päässä pyörii hitusen, muttei ollenkaan ratkaisevissa määrin. Isäntä varoitteli kovasti petollisesta mehujuomasta ja siitä seuraavasta pään särystä..
---------
Seuraavaan aamuun, peipposen pirteydellä,, Puuroaamiainen ja telineille, no problemos.
Luulen isännän olleen hitusen jopa pettynyt kun olin niin hyvinvoipainen :)

torstain suunnille

Viikko vierii. Vaikeilla päivillä eteenpäin.
Ei oikein ole maistunut,, on ollut pää täynnä aatoksia ja työt ei oikein luista toivotulla tavalla.

Kuitenkin perusmeininkien kautta jälleen yksi seinä valmiina.. Eli maalia on pistetty hihaan ja imeytetty huolella tiiliportaille.
Telineet onkin liian lyhyet korkeimmalle seinäosuudelle. Koirat pyörii vastamaalatuilla seinillä. Kämpilläni putosi seinältä hyllytaso, jolla oli stereot,, Noh, ei niissä ole cd koskaan toiminutkaan. Kamerani kennossa on.. likaa.
Kannettavassani oleva cad-ohjelma ei suostu enää käynnistymään. Olinkin innoissani alkanut piirtämään rakennuksen pohjakaavaa,, joten ilmeisesti säästyin siis siltä hommalta.
Olen paukuttanut päätäni telineisiin ja muutenkin on leppoisaa.

Yhtäkaikki, jotenkin työt edistyykin. Olen erinäisistä vastoinkäymisistä huolimatta yhdessä osassa.. ja uudet seinät odottaa työstöä.. Tulikin jo paukutettua yhden ikkunan pielet alas. Tästä on konservointi kaukana.. en edes harkinnut kiinnittämistä tai muutakaan säilyttämiseen viittaavaa.

Älkää surkutelko tai säälitelkö, ei sellainen ketään ja mitään auta. Joskus vain on henkisesti ja jopa fyysisestikin hankalaa ja sillä sipuli! Ja se on myös hyvä asia! Noh, huomenna on torstai ja se on myös hyvä asia, koska tiistai ei tuntunut hyvältä,, eikä keskiviikkokaan ollut aivan mahtava.. Mutta suunta on "vaikuttanut nousujohteiselta". Tiedossa on busoleen polkijoiden ylistyspäivä.. "Beaujolais Noveau" siis koittaa huomenna. Joka marraskuun kolmantena torstaina oleva kinkeri.. Joten saatan hillityn kultivoidusti humaltua Dreuxin keskustassa.
http://www.beaujolais.net/eng/page.htm

Lähden siis nukkumaan uutta päivää kohden.

14.11.06

Toisinaan on sellaisia päiviä, että tuntuu kuin asiat ei oikein menisi kovinkaan hyvin.

Huomenna on keskiviikko.
On aikamoiset odotukset sen suhteen. Jälleen yksi seinä valmiiksi ja telineen siirtoa tiedossa.

Nukkumaan.

I-maailmansodan loppu

Lauantai. Kyllä,, Ranskassa "juhlistetaan" näin 11.11 ensimmäisen maailmansodan loppumista. Eli tämä lauantai oli pyhäpäivä. Sinivalkopunaisia lippusia ylt'ympäriinsä, mutta se ei estänyt minun liikehdintääni! Suuntasin kauppakeskittymään hitusen epävarmoin näkemyksin siitä, kunnioittaako kaikki todellakin jotain sadan vuoden takaista tapahtumaa vai tehdäänkö täällä bisnestä.

Matkalla kaupoille törmäsin muutamiin koiriin ja tähän ovikelloratkaisuun, joka oli jokseenkin viehättävä kaikessa yksinkertaisuudessaan! Hmm.. oikein nupilla varustettu.

Lähdin siis Cora:an..
Hmm,, yhtäkaikki, määränpäässä on kauppakeskittymä.. muutamat vaateliikkeet, (villapaita, sukkia,,) Paikallinen lelukauppa (ohitus),, urheiluliike,,(lisää sukkia ja hanskat). Cora.. paikallinen "K-market". Olisiko vastannut viiden vai kuuden K:n kauppaa,, en tiedä, aika montaa.
Noh, kaikki freakit ja muuten innokkaat voivat tutustua kohteeseen osoitteessa www.cora.fr
Sieltä "mon magasin" ja alueeksi "Centre", ja Eure-et-Loir (28, Dreux).
Sivut kenties uudistuu aikalailla aktiivisesti kun joulu kolkuttelee jo ovia! ,,ei sillä, että sinne ikinä mitään mielenkiintoista tulisi, mutta.. Niin. Se nyt vain ON täällä!

Cora ei siis tosiaan ole mikään aivan pieni kauppa. Muttei se varmastikaan ole mikään mullistavakaan kokemus hepuille, jotka asustaa jossain Kala-Matin IsonOmpun ("kuin pieni kaupunki") naapurissa. (Takkusen Minnan synttärit, muistihan kaikki?)

Ostokset mukaan,, tryffeleitä, pastaa, viiniä, juustoa, patonkiatietty!, partakoneen teriä ja Rasage Monsavon (partavaahtonen,, kts. www.monsavon.com) (partasudiksi olisi ollut tarjolla vain wilkinsonin globaalin kapitalismin riistokaupan yli kymmenen euroa suteja.. eihän kohtuuhintainen 35 mm sivellinkään maksa kuin muutaman euron!!! Riistoa sanon minä, riistoa! On väärin, jos moista ei voi hyödyntää esim.häipimenä työtehtävissä!),, lisää juustoa, softone ampouletteja (60Wx2), noir-viinirypäleitä (huom, yhteys "Film-Noir"), punaviini (cellier des dauphins, còtes du rhòne), vichyä (orange-mausteista).
Huh. Aika henkilökohtainen listaus kaikesta ostetusta! Kassalle,, (Kyllä Hra Kuivalainen, siellä kysytään kaupan kanta-asiakaskorttia, kuten Suomessakin!). Myös täällä asioista pitkälti selviää rahalla. Kämpille, pastaruokaa, patonkia,, tryffeliä ja viintä.. Satelliittikanavien asentamista. Saksalaiset on ihmeotuksia,, niillä on oma tv-kanava puhelimen soittoäänille!!!

Voi isäparkaa kun hän saapuu ihmettelemään saksalaisia uutisia ja,, "ajankohtaisohjelmia"!

Isänpäiväsunnuntaita..

Hrrrrrrr

,,kylmä! Koitti aamu, jolloin mittari oli huurussa!
-1 C
Työpäivä lajia: viikon viimeinen,, perjantai siis. En tiedä kyllä miten vkonloppuani vietän, joten en lupaa, että pysyisin poissa työmaaltakaan.. Katellaan.

Rännivärjäystä,, telineiden purku - siirto - kasaus.. Viheliäiset rappuset luo lisähaastetta ja päivä hurahtaa telineiden kanssa sompailuun.. Joka kyllä on aivan mukavaa,, pidän siitä, että saa olla korkealla muutaman alumiinitangon varassa,, ja pelätä!
Yhtäkaikki, teline eteni n. kolme (3) metriä oikealle ja muutaman alaspäin.

Pesurointi,, jaksan edelleen hämmästellä tuon saksalaisen vedensylkijän tehokkuutta!
Kattolistasta singahteli paloja ja joudunkin tekemään aikamoisia korjauksia.. "Missä työ, siellä leipä".
Aurinkoinen päivä etäännytti aamupakkasesta ja lämpö nousikin lopulta tuonne 15 asteen tietämiin,, auringossa siis.
Yleisesti tuppaa olemaan sellaista kymppiä ja aurinko laskee aika tarkkaa klo 18 horisonttiin, jonka jälkeen ilma viileneekin tosi nopeasti.

Viikonloppu,, hmm.. saas nährä. Ans kattoo ny. Ei suurisuuntaista suunnitelmallisuutta ja varmaan aivan hyvä niin!

Kansa taisteli - miehet kertovat

Ja koitti keskiviikko..

Ei, mikäli odotatte jotakin toisen maailmansodan spektaakkelia niin olette väärässä osoitteessa. Mä täällä vaan,, kerron kuinka Ranskattaa.

Ei mikään mahtavan mieltä ylentävä päivä. Aamun kosteusprosentti ilmeisesti n.110.. joten uin työmaalleni. Seinät pysyi märkinä puolille päiville asti,, joten hitusen voisin jopa puhua "rokulitunnelmasta". Ei voi vielä vedota taisteluväsymykseenkään,, se nyt vain on niin, ettei veden päälle kannata edes vesiohenteisella maalilla maalata!

Onnekseni tänään koitti erikoinen ranskalainen syystapaus,, PRAMS
-Perinteinen Ranskan Aikaansaamattomien Maalareiden Savustuspäivä- eli Talonväki päätti polttaa lehtiä. Keskustelimme energian menettämisestä ja tuhkan käytöstä lannoituksessa,, Tiedähäntä siitä juuri mitään,, mutta yhtäkaikki!


Noh ei aivan aikaansaamatontakaan, tuli sitten kuitenkin loppujenlopuksi maalattuakin jotakin,, Perinteistä kotimaista maalaustyyliä noudattaen kumosin TIETTY päälle paletillisen seinäväriä.. (Ei hätää! En aio tuoda kyseistä paitaa Suomeen takaisin, joten näinollen materiaali säilyy sille ominaisessa "kotimaassaan".)

Terveisiä siis täältä savuverhojen yskittävästä maasta.

Uudella viikolla

Longtime no here.

Kädet maalitäplissä, pientä kolotusta selässä,, eikä suomalaista timpuriväestöä ole kuulunut.
Viikko on vierähtänyt, eikä kyseisestä honkien taidokkaasta taivuttelijasta ole kuulunut halaistua sanaakaan. Hienoa, hyvin hoidettu homma siis! Noh.. en vaivaa päätäni moisella, se on muiden tehtäviä se.

Visiteerausta Pariisissa.. kirpparihenkisyyttä ja puistoilua. Pariisissa vastaan tuli mm. erinäisiä ajoneuvoja,, kuvassa Fiat 500, lepuuttajilla. Mikäli päätän ostaa tonnikaupalla rompetta (tai kuten Salossa Maurin makasiini asian ilmaisee: "..Sano vain rojua, täällä liikkeessäni se muuttuu antiikiksi".) niin kyseinen fiiu ei liene varteenotettavin aasiksi.. Kantoluokalta sen verran kevyempi rahtialus, ettei tätä purtta tule Urho tai Otso pelastamaan.

Tuli sattumalta bongattua yksi kiipeilykauppankin Pariisin keskustassa, "la haute route". Nettisivut vielä kovin keskeneräiset, mutta mm.alekenkiä.. hmm, pistettävä harkintaan aivojen sopukoihin.

Ei suurisuuntaisia hankintoja,, tai noh, kaulaliina. Erittäin tarpeeseen.
Hiljalleen öisin alkaa kolkutella yöpakkaset (tai siis nyt on nollakeliä hyvin pitkälti), ei tee hyvää maalailulle,, vaan siis tekee työlleni "hallaa" ..heh.

Sitten loppukevennystä.. Vai mitä tämä olisi,, sivistystä?
Carnavalet-museossa oli esimerkki 1900-vuosisadan taitteen tyylisuunta-aalloista. Asialla tietty monsier "Art Nouveau" A.Muchan (tsekkien muotoguru), ja hänen näkemys avotakasta (ei MITÄÄN tekemistä lehden kanssa),, hmm. Näin 1900-luvun alussa nähtiin muodoista vaivaa. Joku voisi puhella asiasta termein "käsityöläis-/muotoilija-ammattilaiset". Ei auta kuin nyökkäillä ja ajatella, että on jotkut ennenkin yrittäneet,, jotkut jopa onnistuneetkin. Toisaalta liiallinen valuva pehmeys on pahasta,, mutta nämä taisivat kuitenkin tietää rajansa.