Holy Maria..

..sanoisi batman.

Oli Pyhän Marian päivä. Käytiin Pariisissa ja ihmeteltiin kaikkea sitä hiljaisuutta ja suljettuja 

kauppoja, kunnes asiasta kerrottiin meille. Siispä tällä kertaa Clignancourtin antiikkimarkkina-alue jäi kiertämättä, todennäköisesti lapsemme alitajuinnassaan kiittävät onneaan. Heidän onnekseen päädyimme kuitenkin Champs Elyseelle ja näimme ukkelin tanssimassa ja toisen leikkimässä lasikuulilla, joten..ei retkeä täysin turhaksi voitane kutsua. Joskus on kyllä järjestettävä aikuisten matka, jolloin nähdään puces-markkinatunnelman romuliikkeitä (eli antiikkia) ja muutenkin rauhallisempaa liikehdintää. Etusormeni venähti joskus ennen matkaa ja tyttäreni äkilliset tarrautumiset ja yllättävät nykäykset eivät helpota paranemista.

Tästä päästäänkin kätevästi matkavaurioihin; melko ongelmitta ollaan selvitty. Tuulia pisti ampiainen jalkaan ja hän valvoi tuskissaan yhden yön jääpala koivessa, josta yllättäin EI seurannut paleltumisvammaa. Sitten Oona kaatusi alamäkijuoksuyrityksensä kertaalleen kasvoilleen, joten hieman on ohimo naarmuilla.. + peruskompuroinnit polviin, nilkkoihin ja käsiin, säännöllisin väliajoin. Ja Suomesta lähdettäessä hänellä oli kuume ja korvatulehdus, mutta tämä etelän lämpöhoito + antibioottikuuri kukisti taudin melko kivasti.

Usva ui kerran vaatteet päällä, siinä ei sen kummempaa..

Vielä muutamat päivät aktiivista aikaa Ranskanmaalla, toivonmukaan ilman suurempia ongelmia.

Rankkaa..?

Ranskaa.

Talovahdin arkea ollaan kokemassa. Siitä onkin jo noin kuusi vuotta kun olen ollut täällä viimeksi. Paikat ovat muutteet, toisaalta niin olot meillä kotiSuomessakin! Kelit suosii uima-altaassa lekottelua ja melkoisella raijaamisella tuodut lasten turvaistuimet ovat olleet hyvinkin tarpeelliset.
Entinen kummipoika, nykyinen tyttäremme kummisetä kävi viihtymässä ja kokkaili muonaa, joten ei huolta muonituksenkaan suhteen. Ja kaupastahan saa esimerkiksi täytettyjä tomaatteja uunilämmitystä vaille valmiina! Ranskalainen keittiö alkaa tarvittaessa siis kylmäaltaasta!

Samaiset koirat kuin kuusi vuotta sitten, ovat edelleen hengissä, hieman vanhenemisen merkkejä ilmassa, peruskärttyisyyttä ja mukavuudenhalun maksimoimista havaittavissa.. Niinhän se menee ihmisilläkin.

Nettisurkeuksien ja koneheikkouksien vuoksi kuvakavalkaadi tästä matkan mellestyksestä tullee Suomettumisen myötä. Pyrimme Tuulin kanssa hoitamaan tämän loman hyvin tietoisina siitä, että matkaseuralaisemme ovat ensimmäisellä ulkomaanretkellä ja heidän ikänsä on keskiarvolta noin 3 vuotta. Lastenehdoilla matkaamisen etuina on karusellissa "avustajana" pyörimisen mahdollisuus ja liki kyltymätön jäätelöiden nauttimisen mahdollisuus.. On selvää, että museoiden ja kirkkojen kiertämiseen tulee keskittyä lasten silmin ja aikakäsityksen mukaisesti. "Katso, tuossa se Mona Lisa on." "Joo, mä näin sen jo, mennäänkö nyt ulos?".

kun sanottavaa vain ei ole

Välillä koittaa hetkiä kun tekisi mieli kirjoittaa, muttei löydä mitään mitä haluaisi sanoa.. tai tahoa jolle sanoa. Silloin voi hyvin turvautua muistilappu pinoon tai esimerkiksi sähköpostin luonnoksiin. Tällä kertaa minulla on aikaa blogin kirjoittamiseen, muttei vain lähde. Siispä kaivan esiin luonnossivut ja bongaan sieltä tällaisen ranskalaisviivalista:

"Ahvenanmaa, dyykkausta, poliisin huutokauppa, vastapäätä rastapäätä, musta maha ei näy, musta häivyttää. "Huhut kuolemastani ovat vahvasti liioiteltuja, toivottavasti en ole itse paikalla kun se tapahtuu" M.Twain

Kissat eivät syö banaaneja, koska ne ajattelee apinoiden parasta?"

..hetkellisen pähkäilyn jälkeen ei herää mitään pääkopassa.

Siispä avaan muistivihkoni. Se on pullollaan työasioita, mutta tiedän siellä olevan myös sekavia aatoksia/puuhastelusuunnitelmia. Työasiat voin hylätä heti, niitä saa pähkäillä muulloinkin ihan riittämiin.

Jäljelle jää lista kodinparannustöistä ja aatoksia erinäisistä asioista.

Kodinparannus taka-alalle ja alan poimia muistivihkoni sisältöä otannalla "aatoksia".

Ja mitä huomaankaan.. vihkon alkuosassa aatoksia ja aivojuoksutuksia on kirjoitettukin, mutta hiljalleen ne hiipuu ja katoaa kokonaan pois; kaikki kirjoitukset liittyy lopulta vain työasioihin tai joihin hoidettaviin juttuihin!

Huhhuh.. pitänee alkaa jälleen ajatella asioita.
Selailu paljastaa myös yllättävän aspektin.
(Aspekti sinäänsä on jo mielenkiintoinen asia sillä wikipedia: kielitieteessä aspekti on verbin ominaisuus, joka liittää siihen ajallista etenemistä kuvaavan merkityseron. JA wikipedia: astrologiassa aspekti on termi, joka tarkoittaa kahden planeetan välistä kulmaa.)
Takaisin minun aspektiin eli näkökulmaan:
Muistivihkoni ensimmäisen neljänneksen lopulla on Edu Kettusen biisin sanat kirjoitettuna. Laulu on "Chillaillaan vaan". Sen jälkeen ei olekaan YHTÄÄN kirjattua "ajatusta".
Huolestuttavaa.

Tässä tuo kyseinen biisi: E.Kettunen "chillaillaan vaan". Katsotaan milloin tekijänoikeus iskee sen pannaan. Huomatkaa, laitoin liudan kuvia peräkkäin. On eroa katsooko vai vain kuunteleeko..?

Täytyy alkaa ajatella. Omistauduttava aatoksille. Edes joskus.

kesäkuun toinen

Tässä ote arjesta, kotoisat vastarantalaisemme.

Kevät kohisee kesäksi

Niin saapui taas aika, jolloin yleensä lomat on voinut unohtaa ja alkaa olla kiirettä ilmassa. Lumet on menetettyjä ja kärpäset heränneet. Lapsille ei enää tarvitse tolkuttaa, ettei hiihtäminen ja pulkkailu luonnistu. Perhoset, sammakot ja sisiliskot vipeltää..

Kevät kului parin uunin tekemisen, Hml:n vankilan tornien korjaamisen, Hgin Observaatorion rappauskorjausten merkeissä.. vielä pitäis kirjallisia tehdä ja Helsinki on tunnetusti lisälisätöiden kehto, etenkin yliopisto. Nyt voi hiljalleen alkaa ihmetellä kesän työsuman avaamista jo jotenkin ennakolta. "Hyvä kun on töitä".
Niin se elämä heittelee, toisinaan saa lomautuspaperit ja toisinaan töitä pitää jakaa, että ne tulisi joskus valmiiksikin.

Kotirempan suhteen on kovasti suunnitelmia, mutta toistaiseksi on tyydytty pihan siistimiseen. Priorisointia on harjoitettu kovasti, olen muistivihkooni ja erinäisiin jo hukattuihin lappuihin kirjoittanut "to Do"-listoja,, joten ehkä joskus jotain tapahtuukin. Onhan (hyvin) suunniteltu puoliksi tehty.. mutta toisaalta monesti suunniteltu ei ole kuitenkaan esimerkiksi 90%:sesti tehty.
Kotona vieraili kuivakäymälän ja harmaavedensuodatuksen asiantuntijat miettimässä pesuvesien ja käymäläjätteiden tulevaisuutta. Hiljalleen siis jotkut asiat lähtee eteenpäin!

Emännän hepo sai vastikään varsan ja suunnitelmissa on muutamia lampaita nurmen popsintaan.. ihan bondemeininkiä siis. Rosvopaistia odotellessa.

Lainaus eräältä päivältä:
Mä: "Oho, olipas keltainen perhonen. Taisi olla sitruunaperhonen."
U: "Niin, sitruunaperhoset syö sitruunoita, kaaliperhoset kaalia ja nokkosperhoset nokkosia."
Mä: "Tjaa,, mitäs sitten neitoperhoset syö?"
U: "..hmm.. No tietenkin hienoja ruokia."