Piimä, Valio

apinoiden planeetta

Joskus muinoin eräs työnantajani oli sitä mieltä, että minun ei pidä kuluttaa aikaani (ja hänen rahojaan) siihen, että kannan tiiliä uunin muurausta varten sisälle. Hän sanoi: "se on sellaista hommaa, että sitä voi tehdä kuka tahansa apina". Totta puhui. Jotenkin vain hymyilytti kun hän ei saanutkaan paikalle ketään "jokapaikanhöylä-yleismiesjantusta" ja päätyi itse kantamaan niitä tiiliä. Apina.

Kotona on apinointia, Usva apinoi meitä vanhuksia, pikkuvanhan neidin tyyliin; "Hmm, joo, taitaa olla". Onneksi iso osa matkimisista tulee kuitenkin satukirjojen pohjalta, se on kuitenkin aika.. opettavaista,,vissiin,, hmm, joo, taitaa olla.

Isovanhemmat otti Usvan korkeasaariretkelle, retkeltä palasi pikkutyttö ja itse (tietty) valittu apina (tietty). Tämän apinan käsissä on tarrat, joten sitä voi roikottaa kaulassa ja.. kaikkialla. Ja se tarttuu myös.. kaikkialle.

Eikä tässä vielä kaikki. Perheellämme ei ole (tietääkseni) mitään henkilökohtaista VR:n veturimiehiä kohtaan, mutta meidän junaradalla kuljettajana on apina, sorminukke. Sorminuket on muutenkin aika hittejä, silloin vain välillä saa kuulla tylyä kommenttia, jota ei tule ottaa liian vakavasti. Olen useammin kuin pari kertaa kuullut minulle sanottavan "tule apina!",, toistaiseksi olen uskonut, että se on vain osa leikkiä,, odotan kauhulla hetkeä kun sormessani ei olekaan apinaa ja kuulen samat sanat.

SITTEN koitti kaksivuotiaan hammastarkastus. Neiti oli reippauden ruumiillistuma, kaikkien pikkulasten tulisi saada lääkärilaukku, jolla voi harjoitella todellisia tapahtumia jo ennakolta. Usva sai valita otuksen hammaslääkärin laarista, ei ollut apinaa, oli tyydyttävä gorillaan.

Noh, ei niin apinamaailmaa, ettei paljon muutakin. Kuitenkin tärkeimpinä unileluina on myös kissaa, nallea ja pingviini, ei elämä onneksi ole täydellistä monkey businessiä!