Frescoaatelmia ja uuneilua

Frescomaalauksia tiedetään tehdyn reilut tuhat vuotta ennen ajanlaskun alkua. Ideana on se, että märkään laastiin maalataan juttuja, väri imeytyy laastiin ja värjää sen syvemmältä kuin pelkästään pinnasta, "märkää märälle"-tekniikkaa, herjaa jotkut. Jos maalataan kuivalle pinnalle kalkkimaalilla on kyseessä seccomaalausta. Oliko silloin joskus tiukkoja aikatauluja valmistumisen suhteen: "tämä on saatava jouluksi (tai juhannukseksi) valmiiksi!". Ei ollu, ei ollut silloin joulua tarjolla! Mutta kenties jotain muuta,, tyyliin Dionysoksen/Bacchuksen festarit tai nimpparit ..joten taiteilijareppana paniikissa maalasi märälle laastille kun ei ollut aikaa kuivumisen odottelulle? Varmasti oli jotain tällaista!? No se sitten osoittautui ihan ok aatokseksi, "hiemanhan se vaalenee, mut niin kalkkimaali aina.. Voipa väki sitten nuhjuta seiniä, eikä maali hilseile pinnasta", tuo artisti saattoi ajatella.. jotain neljä tuhatta vuotta sitten jossain kreikka-egypti-suunnilla,, tai kaksoisvirroilla? Minulla tulee kiire vielä joulukuussa, mutta joulun mentyä onkin taas aikaa leppoisasti kesään asti. Hetkelliset kiireet luo hetkittäin hektisyyksiä. Seuraavat kalkkimaalailut lienee Hesan suunnilla vuoden vaihduttua..

Noh, nyt tulisi saada uuni valmiiksi ja sitten toivon mukaan rappaushommien laskelmien katsotaan olleen kohtuulliset ja muutaman kuukauden työt varmistuu sitä myöden. Ensi vuodesta ei ole vielä mitään varmaa tiedossa,, aavistuksia töiden tiimoilta on olemassa,, joten kai sitä jotain kehkeytyy. Jos ei kukaan mulle keksi, niin pitää kai alkaa itse keksimään jotain, itselleen. Yhtä kaikki, ei huoleta.


Uuni etenee rauhallisesti, tunnelma vastannee siinä mielessä Hyryn Uuni-kirjaa,, muussa mielessä ei mitenkään. Kuvassa kaakeliuunin sisäpuolta, peräkaakelissa näkyy W.Andstenin leima ja kaakelin puuhanneen duunarin nimmari E.B.


Tässä kuva, joka vastannee aika tarkkaa aiemmassa kirjoituksessa olleessa purkuvaiheen kuvan tilannetta. Eli kanavat on hieman toisin päin ja tulipesä erotettu 10mm villoilla savukanavien seinistä ja uunin rungosta.

duunarin arkea

..töissä taas, pakko on perheellisen yrittää tuoda leivän päälle särvintä.

Pistin reilun tonnin painoisen kaakeli-tiilimöhkäleen sileeksi ja yritän koota sen uudelleen. Lisäksi pitäis helsingissä välillä käydä ihmettelemässä erinäisiä sivuprojekteja, tulevia päätoimisia kohteita. Uunityömaalla eräs timpuri kysyi tarvitsenko jotain rautakaupasta, pyysin 60 tulitiiltä, säkin tulenkestävää valumassaa, perustiiliä ja suursäkillisen (n.1200kg) motivaatiota. Kolme ensimmäistä tuli, suursäkit oli kuulemma loppu ja niitä on tilattu niin paljon, että joutunee odottamaan keväälle asti..?

Sikäli hieno työmaa, että teline on talon puolesta, eikä tällä työmaalla tarvitse yrittää saada vettä järvestä tai lunta sulattamalla (sekin on nimittäin joskus tullut vastaan!) ..ja yhdellä työmaalla oli märkää hiekkaa, niin sitä kuumennettiin puhaltimella, että sen pystyi seulomaan. Kaikkeen sitä energiaa saa kulumaan kun oikein kunnolla vaivaa näkee! Henkilökohtaisella tasolla hiilijalanjälkeni koostuu lähinnä liikkumisesta, autoilu ja busseilu kuormittaa osaltani 95% koko ympäristökuonastani,, tuli hesarin sivuilla testattua. Ei ole helppo vaikuttaa moisiin asioihin,, mut jotain on tehtävä.

Lunta ilmestyi ja isomman pikkuneidin polkupyörä vaihtui näin ollen pulkkaan. Ihan aiheellista vaihtelua, johan kesää tuli taas koettua ja syksyä myös..hmm, nautittua?

Päällepuhumisen ihanuus ja kauheus

Suomen Oonakiintiö kasvoi yhdellä taannoin, tänä vuonna kissa ei juonut kastemaljasta, muuten melkein rutiinimaista menoa kahden vuoden takaiseen tunnelmiin.

Ollaan taannoin päätetty, ettemme me vanhemmat enää puutu asiaan toisen vanhemman lapselle puhuessa. Ei ole helppoa pitää suutaan kiinni, etenkään joissain kiistatilanteissa. Päälle puhuminen on helppoa, kun siihen on tottunut,, tai kenties se ei ole edes ollutkaan vaikeaa, mutta asian sorkkimatta jättäminen, edes pienen sivulaiseen verran, SE on hankalaa.
Muutenkin on saanut alkaa opetella uutta lähestymistä kysymysten asetteluun. Se, että laukoo kysymyksiä toisen perään ei tunnu tuovan tulosta: "onko vatsa täynnä, otatko vielä lisää,, vai joko riitti, otatko jälkkäriä?" Ja tähän lapsi voi esimerkiksi vastata: "EI". Valitse siitä sitten itse mihin oikein halusit tämän yksiselitteisen vastauksen!! En oikeastaan koskaan ole odottanutkaan saavani "joo, en, joo, joo"-vastaussettiä.. Silti heitän kysymyksiä liukuhihnalta.
Tällaisen kysymyssarjan päätteeksi sitä yleensä "alentuu" kysymään uudelleen: "joko riitti, muona?" ja odottaa kärsivällisesti vastausta.

Ja mitä kahteen pikkuneitiin tulee, vaikuttaa siltä, että meillä on asiat hienosti.. toistaiseksi ainakin, kopkop.
Uu hoitelee, silittelee ja halailee pikkusiskoaan ja silloin tällöin kertoo pienemmälle tämän huutaessa: "ei hätää pikkusisko". Se on hellyyttävää!

Arki on toistaiseksi töiden välttelyä, odottelen hitusen kauhulla sitä kun on taas pakko mennä paiskimaan puuhia, joulukiireet alkaa painaa päälle, ainahan on niitä "jouluksi kotiin" -projekteja,, joten sellaista odotellessa.
Pyhtään patsasta kävin oikaisemassa reilut viisi senttiä metrin matkalla,, Uskoisin, ettei se joulukirkossa rojahda seurakunnan syliin (tai lisäpainoksi harteille!). kopkop.

Loppuun isken kuvaparit, 1926 ja 1800luvun lopulta otetut otokset kirkkosalista nykyisten kuvien rinnalla.