Sekalaista

Uusien patjojen hankinta on hankalaa. Mietittiin, että josko tekisi kipsivalun itsestään, täysikokoisen hahmon. Sijoittaisi makoilemaan sänkytestiksi patjaliikkeeseen ja parin päivän päästä kävisi katsomassa onko valulta selkäranka katkennut => epäsopiva patja..?

Töissä tapahtuu taas. Työparini putosi tiskatessaan järveen, alkoholilla oli osuutta asiaan. Laastia siirtyy seinälle vaihtelevalla tahdilla. Työmaavapaa-ajalla ollaan aloitettu (ja päätetty) ravustuskausi, ei saaliita vaikka kymmenisen mertaa onkin (lausutaan: "onkii") vedessä. Kaksi perättäisen vuoden rapurutto lannisti sekä ravun kasvattajan että ravut.

Lisäksi kävin katsomassa kansallismaisemia Päijät-Hämeessä. On hienoa ajatella, että yli 500 vuotta sitten kirkon rakentajat ovat istuneet kattotuolilla ja ihmetelleet maisemia.. (kai sellaiseen on ollut silloinkin aikaa?) 21 metriin kohoava nostin jäi vielä kauas kirkon harjakorkeudesta, mutta kyllä siinäkin jo tunnelmaan pääsee.. Tuolloin 1500-luvulla ei kylläkään ollut vielä Engelin rustaamaa kellotornia kauniin maiseman tukkeena,, mutta menneehän tuo tuollaisenakin.

Hapotettiin vanhoja kalkkeja saadaksemme tietoon hiekan raekäyrän ja muuta sellaista tsiipadaapaa. Mikäli laastissa on kalkkia kuohuu se kemiallisen reaktion vuoksi. Näin meidän tapauksessakin kävi.. Kalkkia oli yllättävän paljon, ei pysynyt kuohut purkissa.

Ensin vesi sitten happo, ettei tule käteen rakko TAI VAIHTOEHTOISESTI:
ensin happo sitten vesi, kyllä lähtee orvaskesi.

Radiosta kuulin, että Mikko Kivinen on pärjännyt pituushyppykisoissa. Tuli kolmanneksi liki 7,5 metrin tuloksella! Otin asiasta selvää, hieman,, näin siis vaivaa sen suhteen.
Minusta Kivisen Mikko on isohko mies, MUTTA Kivinenpä laihdutti reilut kymmenen vuotta sitten näkkärin avulla 43 kiloa! Sit kuulemma tuli takasin painoa, mut viime vuonna taas putosi 23 kiloa puolessa vuodessa ja seuraavan puolen vuoden aika jotain 7 kiloa lisää, eli 30 kg vuodessa.. Ja onhan varmasti totta, että kun massan (vaikka suurenkin) saa liikkeelle, etenkin kovin kovaan vauhtiin, niin se jatkaa menoaa vielä kotvan (jopa ilmojen teitse vaikka tuulen vastuksen pinta-ala olisikin jonkin verran huomattavampi..). Jopa 7,5 metriä kun nopeutta vaan on tarpeeksi. Mietin myös, että olenko kateellinen moisesta suorituksesta, mutta ei, en ainakaan myönnä sitä! Jos mun pitää päästä vaikka 7 metrin rotkon yli niin en lähtisi yrittämään hyppäämällä, vaikka pystyisinkin venymään 7,5 metriseen loikkaan ja vaikka apuna olisi pari metrinen myötätuulipuhuri.
Eih, rakentaisin jonkinlaisen ylikulun. Neljä metrinen lankku on pitkä, kaksi sellaista on kaks kertaa pidempiä,, mutta toivottavasti rotkon yli ei ole kovasti kiirettä. Sitä paitsi, jos rotkon yli pitää päästä niin todennäköisesti mukana on muitakin kantamuksia, kuten reppu ja ei kai Kivinenkään reppu selässä 7,5 metristä hyppää..?

Porvoon mitalla..

Joskus mitta tulee täyteen. Ei Porvoon vaan työmaayhteisömitta. Aina ei vain jaksa puhua ulkomaata työparille, päivästä toiseen. Kommuunin koin tökkivän, kommunikoinnin. Havaitsin itsestäni selkeän merkin "ilkeydestäni" kun en listinyt huoneessani inissyttä hyttystä vaan päätin (hyttysen kannalta) ystävällisesti vain siirtää pienen verenimijän keittiön puolelle.. "siellä on ulkolaista verta tarjolla".

Työkaverini perhe on ollut vierailulla Suomessa, vaimo ja 1,5 v poika.
Tuon ikäisen lapsen kanssa tulee kohtuullisesti toimeen kaikilla kielillä. Hän ilmeisesti tajuaa, etten ota krokotiilin kyyneleitä ja vollotusta tosissaan vaan lopettaa kun rauhallisen terävästi suomeksi tuumaan "tekoitkua". Hän myös ymmärtää kivien pudottelun hienouden terassin lattian rakosiin. Toisinaan herään öisin klo 3-4 välillä kirkumiseen. Ei suurta muutosta siis sikäli; joutsenet lähti, Szymon tuli. Toisen poistumisella ja saapumisella ei ole asiayhteyttä.
Ihmettelen useinkin miksi nämä polskit pitävät lastaan sisällä, eikä päästä häntä ulkoilmaan, vaan hänen pitää jäädä sisälle itkemään kun joku poistuu tuvasta.. Kai sillä jotenkin opetetaan maailman karuja puolia ja pyritään välttämään raitisilmamyrkytys. Tiedä sitten.
Saa nähdä mihin sitä itse vielä ryhtyykään!

Työt edistyy hiljalleen, ristikkäisiä projekteja tuntuu pukkaavan myös, muutamia kirkkoja siellä täällä, joista pitäisi saada kirjoitetuksi raportinkaltaisia selostuksia. Varsinaisessa pääkohteessa rappausvaihe on alkanut. Seinät on bitumipaperoidut ja verkotettu, ikkunoiden ohjurilaudat on ilmeisesti halvalla hankitut satakunnan lennostosta, sellaisia propelleja jotka kääntyilee kaikkiin mahdollisiin suuntiin.. mutta ku halavalla sai?

Paljon tapahtuu. Tuuli tuplaantuu, muutto ja hiljalleen alkaa tavarat löytää nykyiset sijansa. Parvekekeinu, radiokanavat kaapelin kautta.. siinä tärkeimmät asennukset toistaiseksi. Ennen vanhaan muuttoprojektit jotenkin alkoi sillä, että uudessa kohteessa piti käydä läpi kaikki näkyvät tv-kanavat. Poissa ovat nuo ajat, ja hyvä niin.

Tavattiin Helsingissä kollegakaima perheineen, kyllä alle puolivuotias lapsi on pieni. Ja zztop-parta on.. pitkä :) Teemun mukaan lapsen tulon myötä parran (ja mopon) ajaminen jää taka-alalle. Saa nähdä!