Väkeä kaatuu

Porvoon Fryysari kuoli, hänen venäjän keisarin sinappiohje on ilmeisesti nyt sitten iäksi menetetty.. Liekö sitten "charlotte sinappia", sanokoon ken tietää. Kävin muistolounaalla ja ostin lihapiirakan, viimeinen päivä klassikkoa ja sitten se oli slut.
Lisäksi pohjoismaiden ainoa kalkkilaastitutkija menehtyi myös, paljon jäi kuulematta ja oppimatta häneltä..
Rauha heidän molempien muistolle, jääkää hyvin von Konow ja Gustafsson.

Työt ei oikein lähteneet käyntiin toivotusti.
Ensimmäisenä päivänä ennätin olla kaksi tuntia töissä kun tuli puhelu, että Johannes kastaja on kaatumassa. Siispä kamat kasaan, autoilua ja ihmettelemään kallistuvaa pyhimystä. Kenossa oli joo, diagnoosi kaatumatauti tai yltiöpäinen uteliaisuus kurkata alttarilaitteen toisella puolella olevaa Pietaria. Äijä seurantaan ja propatuilla pellavanaruilla varmistusta luonnonkiviseinään.

Seuraavana loman jälkeisenä työpäivänä kostautui Porvoon wanhan kaupungin ahtaat sisäpihat; laastia tuonut rekka ei mahtunutkaan perille asti, joten jouduimme lapioimaan reilut 1200 kg kalkkilaastia käsin paikasta toiseen.. Lapioinnin keskeytti paikalle tullut telinekuljetus, se sentään mahtui kääntymään pihaan,, oli vain se tonnisäkki vähän tiellä. Onneksi takapihan portista pääsi myös sisäpihalle. Teline ei ole järin kätevä, tukijalatkin on pyörälliset, joten värkissä on kuusi rengasta ja sitä reilun 400 kg rakennelmaa ei siirrä yksi ihminen kovin helposti,, etenkään tuolla mukulakivellä. Hohhoi sanon, alati.

Radiokanavat ei kuulu. Joten maanantain knalli&sateenvarjo-kuunnelman uusinnasta riemuitseminen ei ole mahdollista. Yksi kanava kuuluu, radio sputnik, ei vain oikein aueta korvassa nuo kirillitsat äännähdykset!

Sitä havahtuu aktivoituvansa aina näin kuukauden alussa kun suoravelotus leikkaa vesurilla tililtä pakolliset menot, siinä työntekokin alkaa kiinnostamaan, toisinaan alitajuista toimintaa. Jos rahaa pistää sukanvarteen, on viisasta laittaa säästöt kahteen sukkaan. Kun sukat tyhjentää niin on sentään säästettyjen rahojen lisäksi kokonaisen sukkaparinkin, eikä vain yhtä orpoa sukkaa.

Eipä aikaakaan kun kelit alkaa viilenemään ja sitten alkanee hätyytteleyt lykättyjen uunien korjausten suhteen.. hohhoi, taas. "Missä työ siellä leipä", sanoi maalarivanhus.

Uhkaus, Lahjonta, Kiristys

Asia vain On niin, että lapsi ei aina suosiolla tottele?
Tämä kirjoitus suuntautuu jokseenkin vahvasti lapsiperheenä kohdattuihin ongelmiin, joita noin 2-vuotias pikkuneiti saa kehiteltyä. Ei vaan voi pidätellä tämän suhteen itseään. Sama asia kuin armeijassa olevien heppujen keskusteluaiheet vain tuppaa alati siirtymään siihen hetkeen kun teltassa nukkuessa pipo jäätyi kiinni hankeen ja saappaat suli kaminan vieressä jalkoihin.

Perinteisesti lapsiperheiden arki kulminoituu ULK-metodiin.

Uhkaus, Lahjonta, Kiristys.
Näiden avulla pieni ihmisenalku saadaan toimimaan edes jotenkin toiveiden mukaisesti. Lapsi istahtaa kaupan lattialle tai kadulle. "Jään tähän", sanoo meidän tyttäremme. Kuvassa neiti on tekemässä osoitteenmuutosilmoitusta, hänen näkemyksensä mukaan väliaikaismajoitus porraskäytävään on ihan ok.

U - "Jään tähän." "selvä, isä/äiti menee nyt."

L - "Jään tähän." "Tule niin syödään jäätelöä kotona."

K - "Jään tähän". "Jos et tule niin isä menee ja syö jäätelösi"
(Tässä esimerkissä kiristys "jännästi" yhdistyy uhkaus- ja lahjontatapoihin. "Jännä".)

Toistaiseksi on selvitty tällaisessa tilanteessa pelkällä U:lla, joskus muissa tilanteissa on lahjottu.. Kiristykseen ei oikein taideta uskoakaan. Uhkailun ja kiristyksen ero lähtee ilmeisesti JOS-sanasta. Kiristyskin on uhkailua, mutta uhkailu ei välttämättä ole kiristämistä. Näiden kanssa on kuitenkin oltava varuillaan, sillä toisinaan asiat vain etenee niin pitkälle (ja joskus myös vauhdilla), että on toimittava uhkailun mukaisesti. "Kun kerran jatkat kynien heittämistä, ne otetaan sinulta pois."
Tämän vuoksi liiallisuuksin ei kannata mennä. Esim. "jos et nyt pysy hiljaa, isä sammuttaa auringon".. itselläni tulisi kyllä mieleen katsoa kortit, silläkiin uhalla, että pian paleltaisiin kovasti ja pitkään,, pimeässä.
Uhkailuista, Lahjonnasta ja Kiristyksestä kai aikuistenkin elämä jossakin määrin koostuu. Jos ei aivan näin rankasti, mutta kuitenkin.. velvoitteista jotka on hoidettava, jos et hoida tulee seuraamuksia.


Onneksi meillä tuntuu usein toimii toisenlainenkin metodi, nimittäin HLK:

Hämäys
Laulaminen(/tanssiminen)
Kehu&kannustus

Hämäyksessä huomio viedään pois varsinaisesta "ongelmasta". Esimerkiksi "jään tähän"-tilanteessa voi koettaa tarkkailukannan totaalista muutosta. "Oho, katsohan tuota pilveä! Näyttää ihan jänöltä!" Saman aikaisesti lapsi nostetaan ylös, jotta hän pääsisi samalle tasolle aikuisen kanssa ja lähemmäs pilviä.. Ja kotimatkaa voi esim. jatkua sylissä, muita pilviä ihmetellen. Tai sitten hoiperrellen niska kenossa. (Ok,, kaupassa vaaditaan jotain muuta, mutta toimii kuitenkin!)

Laulamisen avulla päästään myös hämäystasolle. Lapsi saa muuta ajateltavaa,, toistaiseksi ollaan siinä vaiheessa, että lapsi ei ole kovinkaan hanakka arvostelemaan, eli ei ole tullut toiveita: "älä laula,, teen mitä vain, mutta älä laula". Se vaihe taitaa koittaa vasta jossain murrosiässä. Laulaminen on varmasti tuolloinkin toimiva keino silloinkin, etenkin julkisella paikalla. Silloin kyllä taidetaan siirtyä "hämäämis"-tasolta uhkaukset piiriin. Yhtä kaikki, toiminee siis myös teinimaailmaan?
Lisäksi tanssimisen yhdistäminen lauleluun tuo aivan uutta ajateltavaa,, kaikille!

Kehuminen ja kannukset.
"VAU! Istuitpas hienosti siihen! Ja mitkä kengät sinulla on!? Ihan oikeissa jaloissa, pääseekö noilla kovaakin!? Juostaanko testimielessä kotiovelle!?" Joskus toimii, toisinaan ei.

SuperNanny-ohjelmassa on paljon opettavaisia asioita lapsellisille perheille. Ohjelmia on ainakin taannoin ollut YleAreenassa tarjolla. Ehkä tärkeimmäksi toistaiseksi havaituiksi asioiksi ovat käyneet "lapsen silmien tasolle meneminen ja katsekontakti keskustelutilanteissa" ja "äänensävyt ja sanojen painotukset". Myös se, että kuiskaa asioita (ainakin meidän tenavalle) tuntuu herkistävän pienen ihmisen kuuloelimiä ja keskittymistä asiaan. Shhh.. se on jännää!
Eikä kontilleen meneminen ole pelkästään sen vuoksi hyödyllistä, että lapsi kuuntelisi asioitasi, siellä sieltä saa myös aivan uuden perspektiivin elämään! On eriasia kurkata leluauton sisään silloin kun auto on kädessä ja silloin kun sillä on kaikki neljä pyörää lattialla.

Lisäksi "Omat valinnat" auttaa edistämään asioita. Se, että saa valita jotakin itse, tuntuu avaavan maailman aivan erinäköiseksi. Vaikkakin äiti/isä on jo valinnut kaksi hametta valmiiksi, mutta kun edes niistä saa valita mieleisen on se jo jotakin.

Lasta näköjään kannattaa myös kuunnella. Ei niinkään vain sen takia, että hän julkisella saattaa möläyttää jotain asiatonta, vaan hänellä on muutenkin paljon sanottavaa. Joskus säälittää kun kulkeissaan tapaa ihmisiä jotka touhottaa eteenpäin kuulematta yhtään mitä pieni ihminen yrittää sanoa. Tuskastuu siinä aikuinenkin kun yrittää kertoa jotakin, eikä kukaan kuuntele!

Huh, olipas taas paasaamista. Nyt mehua ja työpöydän siivousta!
Sain soitettua töistäkin, vihdoin. Tarttis alkaa puuhaan jotain, että perhe pysyisi leivässä ja katto yllämme.

Porvoossa jytisee

Porvoossa alkoi mcDonaldsin autojonossa sanaharkka ja väkeä kuoli. Ei tee hampurilaista mieli. Muttei niin paljon ankeutta, ettei jotain iloisuuttakin meilläpäin.
1700-luvun Kuningas, Adolf Fredrik, piipahti Loviisaan ja jatkoi matkaansa. Käytiin heiluttamassa hänelle ja hoviväelleen.
Työnalla kooste asiaan liittyen, saa nähdä valmistuuko joskus/ikinä. Sitä odotellessa olisi tarjolla video aiheeseen liittyen, eli tapahtumassa olleet, eteläisen naapurimaamme, Viron veljeskansa kävi riemastuttamassa kansantansseillaan kuninkaan visiittiä. Pistin SunPutkeen: Loksa Tantsijad

Ukkostaa vaan ei sada, sen sijaan Stadi lilluu nesteessä. Niin se heittelee, toisille annetaan kauhalla ja meidän ympäristössä puutarhaihmiset odottaa edes sitä lusikallista. Olikohan se oikeasti, että: "lusikalla annettu, niin ei voi kauhalla vaatia.."? Taitaa viitata älyasioihin, mut toiminee vesisadeasioissakin.

Päivät täyttyy lomailusta, uintiretkistä ja jouten olosta. Sirkesalo lauloi joskus: "Ollaan jouten, makoillaan, vastuuta ja valintoja pakoillaan." Nooh,, ei se meillä ihan noin mene. "Lapsellisen" aikuisen tietty yhtenään oltava vastuussa kaikesta mitä pieni ihminen saa aikaan. Ollaan vastuussa lapsen hampaista, joten hiekkaa ei saa pureksia. Myös on jo jonkin aikaa ollut tietoisuus siitä, että meitä vanhempia jopa kuunnellaan. Eli vastuuseen kuuluu myös se, mitä hänestä kuuluu. Nyt kaikki on muuttunut siten todeksi, että kuullut asiat toistetaan, välittömästi. Ei ehkä aivan täydellisesti, mutta niin hyvin, että kyllä sen varmasti sivullisetkin kuullessaan ymmärtää! "Vastuu siirtyy kuulijalle" ei pidäkään enää siis paikkaansa vaan nyt on langennut aisan painot puhujalle, kuten asian laita oikeasti pitäisikin kai olla. Arjen realiteetteja näemmä.

Valintojakin joudutaan tekemään päivittäin, usein! Mitä syödään. Minne mennään tänään uimaan.. soitanko työasioista tänään vai huomenna.. (toistaiseksi olen tähän asti aina valinnut "huomenna"-vaihtoehdon,, eli ehkä huomenna. Alkaa viikonloppu, joten maanantaina sitten, ehkä). Voiko lapsi jättää pääruoan väliin ja vetää vain jäätelöä ku kerta haluaa, EI voi.
Työtunnelmia sivuten pistin youtubeen duuniaihetta sivuavan minuuttivideoni. Se on ihmeteltävänä tässä: maanantai.

Aurinkoa ilmassa, neiti tarakalle ja rannalle! :D