Tänään "luonnon kiehtovassa maailmassa" paneudummekin murattien mielenkiintoiseen elämään.(Kuvan lähde: http://cc.oulu.fi/~jek/muratti.jpg)
Kyllä.. Ihmiset kiehtoontuvat murateista. On hienoa saada rakennus, joka on verhottu vihreään kasvivaippaan..
Ok,, myönnetään, että ajatus on todella kiehtova TOISAALTA, mutta mitä kaikkea tuo voikaan saada rakennukselle tai muulle "kasvualustalle" aikaan?
Esimerkkitapauksemme löytyy tällä kertaa Dreuxista, Ranskasta. Noin 80 km Pariisista länteen..Täällä on muinoin, 1920-30 luvulla innostuttu murateista siinä määrin, että on muurattu pihan "puistoon" aita, johon on jätetty kolosia, joissa murateilla on kasvumahdollisuus.
Kyllä,, muratit voivat loistavasti ja kasvoivat vuosikymmeniä. KUNNES juuret kasvoivat sen verran isoiksi, että kivestä muurattu aita joutui taipumaan..
Voin kuvitella paikallisen puutarhurin karsineen oksia ja leikelleen muotopuutarhojaan tietämättä siitä, että kivien takana ranteen paksuinen muratinjuuri paisuu reiden paksuiseksi!
Toinen kuvituksemme samasta pihapiiristä. Päärakennuksen pohjoisseinä, jolla muratti on aikoinaan kiivennyt. Kasvi on poistettu seinältä muutamia vuosia sitten. Siitä on jäänyt seinää rippeitä,, hitusia niistä "grapeistä" ja "kahvoista", joilla muratti on dynaamisin liikkein kavunnut ylöspäin.Kun seinä pestiin painepesurillam lähti niiltä osin maali selkeästi irti, joilla muratti oli kavunnut. Muratin vartta myöten vesisade ja kondensoituva kosteus pääsevät rasittamaan seinäpintoja tai vastaavia tahoja mitä hyvänsä pitkin kyseinen kasvi sitten sinnikkäästi nouseekin.
Voi hyvät ihmiset.. punnitkaa tarkkaan mikä on esteettisyyden ja kestävien arvojen yhteys ja niiden välinen kuilu..
En voi kieltää, etteikö kasveilla verhoiltu rakennus näyttäisi sympaattiselta, ekologiselta ja maanläheiseltä, mutta.. kuinka säälinkään sitä kiviainesta, joka joutuu kohtaamaan muratin voiman.
Miettikää.. älkää kuitenkaan liian vakavasti,, ei tämän vuoksi yöunia kannata menettää ;)
1 kommentti:
Heips veliseni
Meillä on sitten vesikeli, että ihan kiva kun ensin sataa lunta kokotalven edestä ja sitten tulee lämmintä ja kaikki on sohjoo. No, tällasta se on täällä.
Vai on ollu vastoinkäymisiä, niin kait joka puolella joskus, mutta sehän vaan sisuunnuttaa (hieno sana ... suomalainen)
Ja sitten muuta: kävin sitten lätkän erotuomarikurssin eilen ja tänään. Jonkun ajan kuluttua sitten pitäs saada tietää, että saanko tuomarikortin. Juu, ei tarvii pelätä, että menisin jäälle, ajattelin ihan toimitsijan hommia. Mutta tulevaisuus näyttää.
Jaksamista ja hymyä ... nyt iltapalaa ja sitten unia.
Markus
Lähetä kommentti