Uudella viikolla

Longtime no here.

Kädet maalitäplissä, pientä kolotusta selässä,, eikä suomalaista timpuriväestöä ole kuulunut.
Viikko on vierähtänyt, eikä kyseisestä honkien taidokkaasta taivuttelijasta ole kuulunut halaistua sanaakaan. Hienoa, hyvin hoidettu homma siis! Noh.. en vaivaa päätäni moisella, se on muiden tehtäviä se.

Visiteerausta Pariisissa.. kirpparihenkisyyttä ja puistoilua. Pariisissa vastaan tuli mm. erinäisiä ajoneuvoja,, kuvassa Fiat 500, lepuuttajilla. Mikäli päätän ostaa tonnikaupalla rompetta (tai kuten Salossa Maurin makasiini asian ilmaisee: "..Sano vain rojua, täällä liikkeessäni se muuttuu antiikiksi".) niin kyseinen fiiu ei liene varteenotettavin aasiksi.. Kantoluokalta sen verran kevyempi rahtialus, ettei tätä purtta tule Urho tai Otso pelastamaan.

Tuli sattumalta bongattua yksi kiipeilykauppankin Pariisin keskustassa, "la haute route". Nettisivut vielä kovin keskeneräiset, mutta mm.alekenkiä.. hmm, pistettävä harkintaan aivojen sopukoihin.

Ei suurisuuntaisia hankintoja,, tai noh, kaulaliina. Erittäin tarpeeseen.
Hiljalleen öisin alkaa kolkutella yöpakkaset (tai siis nyt on nollakeliä hyvin pitkälti), ei tee hyvää maalailulle,, vaan siis tekee työlleni "hallaa" ..heh.

Sitten loppukevennystä.. Vai mitä tämä olisi,, sivistystä?
Carnavalet-museossa oli esimerkki 1900-vuosisadan taitteen tyylisuunta-aalloista. Asialla tietty monsier "Art Nouveau" A.Muchan (tsekkien muotoguru), ja hänen näkemys avotakasta (ei MITÄÄN tekemistä lehden kanssa),, hmm. Näin 1900-luvun alussa nähtiin muodoista vaivaa. Joku voisi puhella asiasta termein "käsityöläis-/muotoilija-ammattilaiset". Ei auta kuin nyökkäillä ja ajatella, että on jotkut ennenkin yrittäneet,, jotkut jopa onnistuneetkin. Toisaalta liiallinen valuva pehmeys on pahasta,, mutta nämä taisivat kuitenkin tietää rajansa.