(2008 marraskuulta:)
"Lapselle asioiden selittäminen on haasteellista. Vaikka hän ei juuri kommentoikaan, on tajuttava, ettei hän varsinaisesti tiedä MISTÄÄN MITÄÄN.
Otetaan esimerkki:
Kannan lasta sylissä ja menen hakemaan postit eteisen välioven takaa ja kerron samalla lapselle mitä olen tekemässä. "kävellään tänne eteiseen", minä sanon. Tässä tulee ensimmäiset ongelmat, koska vauva ei osaa kävellä, eikä tiedä mitä se oikein on, saati sitten sana "eteinen". Eli joudutaan selittämään. "Kävely on liikkumista" (josta seuraa välitön ongelma "liikuminen"-sanan määrittelemisestä!) Välioven avaaminen -> oven kahvan toimintaperiaatteen läpikäyminen, saranat, oven huullokset, karmit ja niiden kiinnittyminen rakenteisiin, postiluukun toiminta, posteljoonin toimenkuva, postilaitos.. Hetken päästä sitä havahtuukin olevansa vauva kainalossa käytävässä kyykyssä postiluukun nimilistaa tavaamassa.. Nollasta lähteminen ei ole helppoa. Silloin haudutettu aamutee ennättää jäähtyä kuppiin."
Pitää edelleen paikkansa, ei ole tämä osuus vanhentunut näiden parin vuoden aikana. Mutta nykyään sitä ei jaksa tajuta moista lähtökohtaa vastaavassa mittakaavassa. Luottaa siihen, että kyllä lapsonen jotenkin vaan oppii, eikä hänelle kenties kannata kaikkea yrittää valaista ensimmäisen kuukausien, tai vuodenkaan aikana.. On paljon kaikkea läpikäytävää, ei tahdo millään aika riittää kaikkeen valaisemiseen. Usvasenkin kanssa on vielä sitä puuhaa loputtomasti jäljellä, voin onnekseni usein kuitenkin pysähtyä selittämään jotakin "tärkeää" asiaa. Kuten tuossa muutamat päivät sitten metsässä mietittiin tammenterhojen kiertokulkua oravien ja itämisen kautta suureksi puuksi.
Toistaiseksi ei ole tullut hetkeä, jolloin lapsi ei olisi ollut tarpeeksi kiinnostunut kuunnellakseen selitystäni jostakin asiasta,, tai sitten voi olla myös niin, että mä en vain ole huomannut kun tohkeissani olen paneutunut asiaan, että neiti onkin napannut lelut syliinsä ja painellut leikkimään omiaan..
Odotan innolla tulevia pimeitä iltoja, kun päästään nauttimaan pilvettömistä tähtitaivaista ja kynttilän valosta.
Tässä erään työmaani tähtitaivasta muutamien viikkojen takaa. Otava/Ursa Major/Iso karhu. Siitä on hyvä lähteä suunnistamaan.

4 kommenttia:
Kaunis kuva taivaasta!
-Just ja joo, että sitä voikin olla perusteellinen! Hieman jäin miettimään, että olisit voinut sitä postin roolia laajemminkin selvittä- ainakin postille, jolloin olisi muodostunut ymmärrystä, ettei postilaatikoita tarvitse kuskata paikasta toiseen vaan pitäytyä siinä postin kuskaamisessa. Nauti nyt siitä, että lapsonen kuuntelee selostuksiasi ja analyysejä, kyllä se lapsi siitä tokenee, onneksi, ja ryhtyy ajattelemaan itse :) terveisin Iskä
Onneksi lapset oppii monet jutut ihan selittämättäkin; katsomalla ja vaikka maistamalla!
Kun tyttökaverini yritti selittää pojalleen (silloin 3v) mitä verot ovat, hän kertoi että isä ja äiti antavat rahaa veroihin ja sitten verorahoilla rakennetaan päiväkoteja, kouluja, paloasemia jne. Pitkän selityksen jälkeen poika vain tuumi hiljaa: "Niin, Simppa on palomies..."
terveisin leena ja se palomies
Hah, sinne palomiehille ne meikäläisen verotkin hujahtaa! :) Ja mitä postiin tulee, on ymmärrettävä, että on niilläkin vaikeaa. Kävin taannoin valittamassa kun sanomalehteä ei ollut eteisessämme, sain samantein toimituksesta sen päivän lehden mukaani, seuraavana päivänä tuli pahoittelukirjeenä vielä samainen lehti ja kolmas vastaava löytyi kun joku oli, ehkä unenpöppörössä, kuljettanut sen ovelta arvaamattomaan paikkaan..
Lähetä kommentti