Oli Maisan synttärit, lapsille suunnattu kirjallisuushahmo ja leffatähti oli WSOY:llä vierailulla ja lapsille (eli vanhemmille) tarjolla kirjoja alella. Maisa oli sellainen 180 cm pehmoasuinen jättiläinen, melko pelottava hahmo kun sitä katsoo tuollaisen 90 senttisen lapsen kuvakulmasta,, testasin! Tyttäreni kätteli tuota pehmeää otusta sylistäni. Jos ajattelisin itselleni vastaavan "tilanteen", se voisi olla sellainen, että tapaisin maineikkaan salapoliisin Hercule Poirotin, joka olisi noin 3,5 metrinen.. halaa siinä sitten jalkaa ja haastele viisaita?Vanhemmat sanovat lapsilleen "menetkö halaamaan Maisaa".. "mee ny vaa,, kato se Maisa.. tiätsä". Eräs tyttö kävi halaamassa ja sanoi sitten äidilleen: "nyt äiti halaa". Ei halannut äiti, olis ehkä kannattanu.
Syntyy ongelma tilanne; Lapselle opetetaan halaamaan ja antamaan esim. poskipusuja sukulaisille, kun koittaa lähdön hetki. Monestiko näissä tilanteissa aikuiset hyvästelevät toisensa vastaavasti.. harvoin, jos ollenkaan. Sanotaan vaan: "jep, kiitti ja moi, nähdään", pianhan me taas tavataan. Lapsenko pitää hyvästellä enemmän, ja miksi?
Millaisen kuvan lapsi oikein siitä saa, että hän hyvästelee oikein huolella kaikki läsnäolevat ja muut vaan vinkkaa kädellä "jesmoi"?
Joskus aloin tietoisesti tavatessani läheisiä ihmisiä, kätellä tai halata heitä, sitä olen jokseenkin onnistunut jatkamaan, ja se ei ole enää niinkään harkittua vaan spontaania,, kaikessa sattumanvaraisuudessa. Miksei sitten lähdön hetkelläkin ottaisi ilon irti hyvästelemisestä? Mulla on oikeus ja velvollisuuskin, kun yritän tolkuttaa tällaista "sanomaa" jälkipolvelleni?!
2 kommenttia:
NIIINPÄ kyllä,aivan oli taas asiaa tuo kirjoituksesi, terveisiä äiti
Joskus olen ihmetellyt, kun näillä maisoilla ja muilla otuksilla ei polvet notkistu yhtään, vaikka lapsia varten muka ollaan olemassa. Polvillaan/kontallaan ei kai ole soveliasta tehdä töitä...? tuummi kummitustäti, jolla onneksi vielä polvet notkistuu
Lähetä kommentti