Hui, helmikuukin loppuu

Aika on jälleen kulkenut siivilällä.

On ehtinyt kaikenlaista, paitsi blogin pariin. Referoidakseni asioita jotenkin, rasittamatta kuitenkaan liiaksi hänen, joka tätä lukee, mieltä, ajattelin listata asiat kepeästä yhteen nippuun:
Joulu: Oli, vauhdikas, ei liian rönsyilevä tai yhtään takakireä. Sopivan asiallisen lahjaisa.
Uusivuosi: Valoisa, kuplahtava, räiskyvän helmeilevä, mutta silti sisäisen rauhaisa.
Tammikuu. Jaa-a,, tämä taasen on huomattavan pitkä periodi, kun ei enää voikaan ajatella vain yhtä päivää tai viikonloppua, joten se synnyttää suurehkomman haasteen.
No,, mistäs alkaisi.

Vauvauintia. Se nyt ainakin on muuttanut kaikenlaisen käsityksen lauantaiaamun rauhallisesta rutiinista, mutta se on sen arvoista. En viitsi edes vaivautua ajattelemaan kuinka kamalaa voisi olla, jos Usvainen ei olisi innostunut vedestä.. Huh hui! Melkein vahingossa jo ajattelin asiaa!

Jaa.. on varmaankin se aika jälleen, kun on viisainta vain kerätä nippu kuvia peräkkäin, koska ne kuitenkin kertoo enemmän kuin monet lauseet--
Lähden kuuntelemaan töihin Waltarin Mikael Hakimia. Tosiaan, työmaani jatkuu edelleen, vaikka sen piti loppua tammikuun puoliväliin. Ei valmistunut, joten nykyään töitä sitten tehdään n.12h päivässä,, viikonloppuisin ei tartte ihan niin pitkään kuitenkaan olla.. hyvä niin, sillä nytkin Hakimin seikkailut loppuu ennen projektin päättymistä.. yllättävän nopeasti on 36 cd:tä kuunneltu. Joo, palaan kuvineni tuonnempana, nyt kutsuu työt!