Savellista menoa, työmaa konservoivasta näkökulmasta ja saksalaisten saveilua.
Työmaana tuli puuhattua rälssitalo 1850-luvun tienoilta, joka on luovinut kallion päällä kohtalaisen ryhdikkäästi. Uudet omistajat innostuivat tutkimaan salin seiniä (joka johti myös lattian purkamisen ja muutaman lahonneen hirren vaihtoon) ja löysivät lastulevykerroksen ja kymmenten tapettikerrosten alta outoa kuitupitoista puuroa, jota oli levitetty hirsiseinille. Lehm -sanoo saksalainen.Saksassa savea on muovattu urakalla jo pidempään ja Suomen saviala kävikin näyttäytymässä sikäläiselle FAL e.V:lle. Hmm.. ranskalaisin viivoin saksasta: savimuseota, esitelmiä Wangeliner Gartenissa, savinen gasthaus, työpajatoimintaa,, osv.
Kuvassa Ülepüle, (joka tarkoittaa perhosta, Schmetterling, butterfly.. jollakin muinaismurteella?) rakennus, joka oli muinoin kirkon henkilökunnalle tarkoitettu asuinsija. Pytinki sai purkutuomion joskus II-maailmansodan havinoiden jälkeen, mutta rahojen puutte piti sen pystyssä ja peruskorjaus toi sille uuden elämän. Vastine veljeni kuvalle olkipaalikatosta.
3 kommenttia:
Olihan siinä "olki poikineen " laitettu kattoon.äiti
Hyvin on tullut tuota savea ja olkea säilytetyn, kun riittää 2000-luvulle (ainakin jääneteitä). Kyllä ne tunnetusti saksalaiset osaavat. iskä
Niin että sitä on käyty Saksassa? Ja sotkeuduttu saveen oikein kunnolla? Ennen vanhaan Hietasaaressa meren rannalla oli hiekan keskellä sellaisia savihetteitä, joissa tovin nitkuttelemalla sai jalat jumettumaan niin, ettei pois tahtonut päästä. Silloin oli huvit halpoja...
Lähetä kommentti