Aika juoksee..
Ahvenanmaalla rimpuilu kallioilla. Tuli nähtyä eläimiä, peuroja, merikotka, haukkoja.. muutamat punkit. +Kaakkuri ja sen esihistorialliselle särähtävä ääni..
Älkää hyvät ihmiset menkö ulkomaille, meillä on Åland! Ainakin vielä, kuin se on (toistaiseksi) osa Suomea. Se on hieno. Palannen asiaan tuonnempana.
Työmaaksi on ristiytynyt Hattulan vanhempi siunaustila. Halkeamia on tarpeeksi, eilen sain toisen käteni kirkon uumeniin kyynerpäätämyöten (ja poiskin sain). Kiinteistön huoltaja huolestui ja epäili meidän tekevän kakkossisäänkäyntiä. Ei muutoksia rakenteeseen, sisäänkäynti edelleen asehuoneen kautta.
Ja ei, emme käytä työssämme kittiä vaan talonrakennusainetta.
Olen puolalaisen työkaverini kanssa vertaillut maakohtaisia eroja ja tietty olen yrittänyt opastaa häntä suomalaisten perinnelajien pariin: veivin ja kännykän heittoon, suofutikseen.. Hän itse olikin jo tietoinen ilmakitarakisoista ja eukonkannosta.
Unohdin ylistää pöytärummutuskisoja.. Pitänee muistaa mainita.
2 kommenttia:
Siellä sumuisella katolla ne naakka parat vaan kököttää taasen.ei muutakuin työniloa ,äiti
Kylläpä onkin sumuista! Ja vielä puolalainen kanssakärvistelijä. Oletko jo oppinut puolaa? Minä opin Gdanskin reissulla kiitos (kuulostaa kuin "zinkuje") ja ankka (kuulostaa kuin "katshka"). Edellistä hoettiin joka käänteessä ja saatiin ihalua osaksemme; jälkimmäistä yritettiin löytää ruokalistalta. Molemmat opittiin hotellimme ystävälliseltä henkilökunnalta. Hotelli oli kaikella tapaa huomion arvoinen (kuusi huonetta, Gdanskin vanhin talo). Kummipojan sopii katsella siitä kuvia osoitteessa http://www.gotykhouse.eu/
Lähetä kommentti