tunnustanko väriä

Hetken jo luulin/pelkäsin, että olen vihreä,, viherpipertäjä, minulle oli lyöty leima otsaan?
Sen läiskäytti tyttäreni, joka tarjoilee muoviastioilta mukamasruokaa minulle ja sain aina vihreät ruokailuvälineet, lautaset ja mukit. Lisäksi minua kutsuttiin toisinaan "hipsuksi", se on teletappihahmoista se vihreä möhömaha,, muumimaailman hepuista olen ollut Nuuskamuikkunen, jälleen vihreä dude. (Tässä vaiheessa puolisoni, joka pesi takanani hampaitaan ja luki olkani yli tähän asti kirjoitetun tekstin, taputti osaaottavasti selkääni..) On myönnettävä, että minulla on muutamat vihreät lempipaidat ja työhousuni toki on vihreät.. Mutta ei se silti minusta mitään Hulk- tai irlantilaista pyhää Patrickia-hahmoa tee, eihän!?
Ok, myös tilini on lokoisessa vihreälogoisessa tapiolassa.

Kun rummutamme purkkeja kynärumpukapuloilla saan AINA vihreäpäiset, en koskaan niitä purppuran värisiä! En ole (kovin) katkera, mutta.. kuitenkin,, yllättynyt tästä värillisyydestäni.
"Minkä mukin sinä otat"
"Otan keltaisen"
"Ei, ota sinä hipsu tämä vihreä"
-keskustelu oli minulle arkea.

Nyt koitti yllättävä muutos, sainkin sinisen lautasen ja pyynnön: "tule tiivitaavi syömään, tämä on sormiruokaa". Tiivitaavi on sinertävä teletappimöhömaha (jolla on käsilaukku). Jännityksellä odotan onko väriolemukseni aivan yleisesti muuttunut siniseen..

Kummitustätini ei saanut visiitillään ilmeisesti omaa värikoodiaan..? Hän jätti reseptikirjansa pohjoiseen, mutta onneksi muisti yhden lohipiirakkaohjeen (Kiitos, oli hyvää, ei jäänyt yhtään Ouluun postitettavaksi). Lisäksi Liinuli kunnostautui ahkeralla luennalla mm. Hra Hakkaraisen matkakertomuksista. Eli me vanhemmat lomailtiin :)

Joulu kolkuttelee hiljalleen, Porvoossa lunta riittää ja se on mahtavaa! On hienoa kun pääsee ulos tarpomaan hangissa. Kuvasarjassa on mm. Nuuskamuikkusen kauan kadoksissa ollut velipoika Rudolf "rosvo" Muikkunen