Joskus mitta tulee täyteen. Ei Porvoon vaan työmaayhteisömitta. Aina ei vain jaksa puhua ulkomaata työparille, päivästä toiseen. Kommuunin koin tökkivän, kommunikoinnin. Havaitsin itsestäni selkeän merkin "ilkeydestäni" kun en listinyt huoneessani inissyttä hyttystä vaan päätin (hyttysen kannalta) ystävällisesti vain siirtää pienen verenimijän keittiön puolelle.. "siellä on ulkolaista verta tarjolla".
Työkaverini perhe on ollut vierailulla Suomessa, vaimo ja 1,5 v poika.
Tuon ikäisen lapsen kanssa tulee kohtuullisesti toimeen kaikilla kielillä. Hän ilmeisesti tajuaa, etten ota krokotiilin kyyneleitä ja vollotusta tosissaan vaan lopettaa kun rauhallisen terävästi suomeksi tuumaan "tekoitkua". Hän myös ymmärtää kivien pudottelun hienouden terassin lattian rakosiin. Toisinaan herään öisin klo 3-4 välillä kirkumiseen. Ei suurta muutosta siis sikäli; joutsenet lähti, Szymon tuli. Toisen poistumisella ja saapumisella ei ole asiayhteyttä.
Ihmettelen useinkin miksi nämä polskit pitävät lastaan sisällä, eikä päästä häntä ulkoilmaan, vaan hänen pitää jäädä sisälle itkemään kun joku poistuu tuvasta.. Kai sillä jotenkin opetetaan maailman karuja puolia ja pyritään välttämään raitisilmamyrkytys. Tiedä sitten.
Saa nähdä mihin sitä itse vielä ryhtyykään!

Työt edistyy hiljalleen, ristikkäisiä projekteja tuntuu pukkaavan myös, muutamia kirkkoja siellä täällä, joista pitäisi saada kirjoitetuksi raportinkaltaisia selostuksia. Varsinaisessa pääkohteessa rappausvaihe on alkanut. Seinät on bitumipaperoidut ja verkotettu, ikkunoiden ohjurilaudat on ilmeisesti halvalla hankitut satakunnan lennostosta, sellaisia propelleja jotka kääntyilee kaikkiin mahdollisiin suuntiin.. mutta ku halavalla sai?

Paljon tapahtuu. Tuuli tuplaantuu, muutto ja hiljalleen alkaa tavarat löytää nykyiset sijansa. Parvekekeinu, radiokanavat kaapelin kautta.. siinä tärkeimmät asennukset toistaiseksi. Ennen vanhaan muuttoprojektit jotenkin alkoi sillä, että uudessa kohteessa piti käydä läpi kaikki näkyvät tv-kanavat. Poissa ovat nuo ajat, ja hyvä niin.
Tavattiin Helsingissä kollegakaima perheineen, kyllä alle puolivuotias lapsi on pieni. Ja zztop-parta on.. pitkä :) Teemun mukaan lapsen tulon myötä parran (ja mopon) ajaminen jää taka-alalle. Saa nähdä!
2 kommenttia:
Tuuli näyttää komistuneen sitten viime näkemän! Uusi asumus radiokanavineen siis odottaa myös uutta asukasta. Joko on pöksyt ja vaipat pinossa? Vieläkö sitä äitys- ja isyysvalmennusta on tarjolla, vai onko moinen touhu säästetty muinaismuistojen joukkoon?
terv. kummitäti
Kenties tulokkaan vaatetuksesta voi sanoa muodostuvan pinon :)
Ja mitä ilmeisimmin äippäiskävalmennus on siirretty pitkälti samaan kategoriaan muiden muinaismuistolakien joukkoon, ainakin täällä meidän seudulla. Mut ei se mitään, youtubesta saa tosi hienoja vinkkejä.. varmaan!?
Lähetä kommentti